Blogitauolla

Tervehdys ystävät pitkästä aikaa!

Tämä blogi on tuntunut koko kevään riippakiveltä, pakolta, johon pitäisi postailla jotakin. Kuten olette huomanneet, säännöllisyys ja ajankohtaisuus ovat olleet postauksista kaukana. Eipä niitä paljon ole edes ollut. Nyt on aika vetää henkeä ja miettiä, mihin suuntaan haluan blogiani viedä. Todennäköistä on, että aloitan jossain vaiheessa kokonaan uuden blogin.

Nyt kärvistelen vielä muutaman viikon hiljaisessa toimistossa ja sitten pääsen viettämään, toivottavasti, aurinkoisia lomapäiviä.

Kiitos teille kaikille kommentoijille ja lukijoille - palaan asiaan, kun on jotain asiaa.

<3 Aurinkoa!

Kesäkynsin

Olen tainnut täälläkin mainita kynsilakkahulluudestani. Ostin vuosia sitten uv-uunin ja geelilakkoja. Uuni on jo hieman vanhentunut ja lakatkin ovat parhaat päivänsä nähneet. Hoitolassa tehtyyn kestolakkaukseen verrattuna uudet tarvikkeet maksaisivat itsensä muutaman käyttökerran jälkeen takaisin. Mielestäni lakkakerrosten kuivattaminen uunissa on kuitenkin hieman työlästä ja aikaa vievää. Tylsintä on uv-lakan poistaminen. Kestolakkauksen puolesta puhuvat sen kesto - lakkapinta pysyy hyvänä viikkoja. Onpa hoitolassa tehty lakkaus kestänyt reilusti toista kuukautta.

Joka tapauksessa, uuni on jäänyt viime aikoina unholaan ja olen palannut takaisin tavallisten kynsilakkojen pariin. Ilokseni huomasin, että näiden muutaman vuoden aikana tavalliset kynsilakat ovat menneet huimasti eteenpäin. Ostin testaukseen monissa blogeissakin kehuttuja Lumenen geelilakkoja ja täytyy sanoa, että toimii. Lakkapinta on kauniin kiiltävä ja se on pysynyt kohtuullisen hyvin kynsissä.

 

Erityismaininnan haluan antaa myös Maybellinen kynsilakanpoistopurkille, joka on todella näppärä. Värillinen lakka lähti pois muutamalla dippauksella, hileitä piti irroitella hieman enemmän.

 

Onko siellä muita kynsihulluttelijoita? Otan mielelläni vastaan muitakin hyviä kynsilakkavinkkejä.

Toukotöissä

Long time no see. Olen ollut kaikkialla muualla, paitsi täällä blogissa. Nauttinut kesäpäivistä, paiskinut töitä ja etsinyt meille kotia.

Mietimme eilen Jussin kanssa, että kulunut viikonloppu on tuntunut aivan lomareissulta. Pitkiä yöunia, rantaelämää, eväitä rannalla, kirjoja ja ulkona syömistä. Kotona olemme käyneet vain kääntymässä (ja täyttämässä pyykinpesukonetta). Viikonloppuun on mahtunut myös huiketa urheiluotteluita, joista jännittävin on edelleen käynnissä.

 

Tiistai-illan raekuuro

Pitkästä aikaa olo on viikonlopun jäljiltä levännyt. Työkiireet alkavat tästä eteenpäin hieman helpottaa ja ensi viikkokin on sopivasti tynkä. Toivon, että kiireiden helpottamisen myötä myös liikunta alkaisi hiljalleen taas maistua.

Mietitään sitä huomenna - nyt, tsemppiä Suomi!

Ei otsikkoa

Teki mieli tulla käymään täällä blogissa, mutta en oikein keksi, mistä kirjoittaisin. Kerron siis vaihteeksi vaikka kuulumisia.

Jussi oli eilen nilkkaleikkauksessa. Olen ollut tämän päivän etätöissä omaishoitajana kotona ja tuntuu, että seinät kaatuvat niskaan. Kipulääkepöllyissä oleva mies ei ole varsinaisesti se kaikkein seurallisin kaveri. Samaan aikaan auttavan käden pitäisi kuitenkin olla inahduksen päässä. Älkää käsittäkö väärin. Autan mielelläni rakasta puolisoani, mutta teen itsestäni samalla rasittavan marttyyrin, joka ei voi poistua kotoa muualle kuin ruokakauppaan tai apteekkiin. Voisin hyvin lähteä lenkille tai hakea joogamaton auton takakontista ja tehdä kotona edes jonkunlaisen treenin. Mutta enpä tee.

Tänä keväänä stressi-Anni on nostanut taas päätään. Stressi-Anni syntyi 2,5 sitten Kotkaan muuton yhteydessä. Stressiä seurasi apaattinen haahuilija. Nyt tunnen tätä samaa apatiaa, enkä jaksa tehdä asialle oikein mitään. On helppo lähteä liikkumaan, kun joku pyytää seuraksi. Mutta kun lähin lenkkiseura on 50 kilometrin päässä ja kotona seurana on rampa kaveri, on helpompi jäädä kotiin seuraksi. Ja tehdä ruokaa, tai syödä keittiön kaappiin ostettuja minttusuklaapatukoita.

Opettelen olemaan itselleni armollinen. Uskon, että vielä tulee se aika, kun ei tarvitse stressata oman kodin löytymisestä, vaan voi keskittyä ainoastaan olemiseen. Ja omaan napaansa.

Miten sinä saat kiven taas pyörimään, kun tuntuu, että se on paksun sammaleen peitossa? Mistä ammennat voimaa arkeesi?