Ihanaa olla aikuinen

Totesin tänään täydellä vatsalla, että onpas kivaa olla aikuinen, kun voi syödä esim. lettuja aamupalaksi eikä tarvitse kysyä keneltäkään lupaa. Oikeasti aikuisena oleminen ei ole niin kauhean kivaa.

Olen viime viikkoina ollut oikea stressikasa. Kiirettä töissä ja epätietoisuutta töiden ja asumisen suhteen. Stressaa, vaikka asiat ovat minulla kuitenkin aika hyvin: työpaikka, ihanat ystävät, ymmärtävä perhe, kärsivällinen puolisko ja rakas koti, jonne paeta. Stressi onkin aiheutunut niistä asioista, jotka eivät ole omissa käsissäni, vaan ovat riippuvaisia toisista, kolmansista ja välillä jopa neljänsistä osapuolista.

 

Heitän asiat usein kohtalon huomaan. Uskon, että asiat tapahtuvat, kuten on tarkoitettu. Jos joku ovi ei aukea, voi viereisen oven ripa osoittautua jopa suunniteltua paremmaksi vaihtoehdoksi. Näin minä laiskuuksissani luulen. Kuitenkaan ihmiset, jotka menestyvät, eivät ole meitä muita onnekkaampia. He ovat luoneet itselleen sen onnekkuuden illuusion sinnikkyydellä ja periksiantamattomuudella. Ehkä minäkin sen sijaan, että vain toivoisin asioiden tapahtuvan, voisin teoillani edesauttaa näiden unelmien saavuttamista. Hallinnan tunne lisääntyy, kun voi itse vaikuttaa. Kun voi vaikuttaa, stressi vähenee. Jos siitä huolimatta asiat eivät natsaa, voi aina vetää tuon korkeampi voima -kortin esiin ja todeta, ettei se juttu ollut minulle tarkoitettu.

Pst. Huomenna aion toimi aikuisen lailla ja varastaa aikaa itselleni, koska siltä tuntuu. Vietän siis ylityövapaapäivää maamme pääkaupungissa. Toivottavasti mukaan tarttuu myös paketteja pukinkonttiin. Wish me luck!