Viiden tähden vaimo

Pahoittelut hiljaiselosta, mutta siihen on ollut mitä mainioin syy. Viikonloppu kului nimittäin hyvässä seurassa Tampereella ystäväni polttareissa. En ole koskaan ollut polttareissa, ja vaikka tämmöisen juhlinnan jälkeen on takki melko tyhjä, voisin alkaa järjestämään jo seuraavia - ystävät, anyone? Mikään ei lämmitä mieltä yhtä paljon kuin nähdä ystävä onnellisena ystävien ympäröimänä. Paitsi ehkä se, että näkee ystävänsä muutaman viikon päästä alttarilla!

Käyn hieman ylikierroksilla ja huomenna olisi viimeisen työviikon ensimmäinen työpäivä. Ja sitten alkaa loma. Mitenköhän selviän?

 

Ihanaa viikkoa toivoo hepulihöperö ja kiittää ikimuistoisesta viikonlopusta!

 

Pst. Palaan lähiaikoina Lajikokeilussa-sarjan merkeissä ;-)

Mehukuurilla

Lupasin maaliskuussa, että kerron täällä blogissa lisää aloe vera -mehusta sitten kun olen jokusen kuukauden sitä juonut. Nyt kolmas pullo on puolivälissä ja oma aloe-managerini lupaili, että kolmen kuukauden jälkeen myös mehun vaikutukset alkavat näkyä. Edellisiin pohdintoihin pääset tästä.

Ymmärtääkseni ihmiset kokeilevat usein aloe veraa avuksi erilaisiin vaivoihin. Olen siitä poikkeuksellinen (ja tämän takia ehkä huonokin) koekaniini, etten kärsinyt mistään erityisestä vaivasta kuurin aloittaessani. Tavoitteenani oli energisempi minä. Tätä varmasti nyt olenkin, mutta johtuuko tämä energisyys väljemmästä työaikataulusta, kesästä vai juuri tuosta maagisesta juomasta. En osaa sanoa. Olenko sitten huomannut mitään muita muutoksia? Vatsani ainakin toimii kellon tarkasti ja ihoni on hyvässä kunnossa (viime viikkoista finni-panikointia lukuun ottamatta :-D). Nämä ovat ainakin itselleni semmoisia asioita, etten kiinnitä niihin huomiota ennen kuin ne aiheuttavat ongelmia.

Sen verran hyviä kokemuksia minulla kuitenkin on, että jatkan edelleen aloe mehun juomista. Tosin jossain vaiheessa aion pitää pienen tauon ja kokeilla, miten kehoni reagoi. Vaikka sitten tieteen nimissä.

Olen kokeillut myös muita Forever-sarjan aloe vera -tuotteita ja näiden puolesta minun on pidettävä pieni ylistyspuheenvuoro. Sarjan huulirasva kuuluu omiin lemppareihini, enkä suostu ostamaan enää kaupasta korvikkeita. Huulivoidetta voi käyttää ensiapuna myös muihin iho-ongelmiin kuten kutiaviin näppylöihin, hyönteisten puremiin tai palaneille poskipäille. Myös muut Forever-sarjan voiteet kuten pelkkää aloe vera geliä sisältävä gelly sekä täyteläinen propolis ovat koostumukseltaan mahtavia ja riittoisia.

 

Tiedän, että teissä lukijoissakin on uskollisia, tai ainakin kokeilevia, aloe veran käyttäjiä. Kuulisin mielelläni teidänkin ajatuksia tästä kasvista - luonnon ihme vai placeboa?

Koomassa

Tänään havahduin työpäivän jälkeen siihen, että olen totaalisen koomassa. Olen koomaillut nyt jo muutaman päivän ja kaikkien hehkuttamat helteetkin ovat menneet minulta ohi suun. Olen kulkenut kiltisti töihin, istunut ensin ilmastoidussa autossa ja myöhemmin ilmastoidussa toimistossa. Kun työpäivä on ohi, kiroan hetken tulikuumaa autoa, kunnes ilmastointi helpottaa oloani. Kotimme kivitalossa on sopivan viileä, ikkunoita on kiva pitää auki, kun siitä tulee niin kesäinen olo. Olin tänään kotona melko myöhään, mutta päätin, että ulos on päästävä. Pakkasin viltit ja pyyhkeet koriin ja lähdimme läheiselle mattolaiturille nauttimaan ilta-auringosta. Mattolaiturilla sain hirveän matonpesuvimman ja Jussi ei loputtomasta marinasta huolimatta suostunut hakemaan mattoja kotoa. En malta odottaa, että pääsen kesälomallani koko päiväksi mattolaiturille matonpesupuuhin! (Olenko sekaisin?)

Sain juhannuksena flunssan ja nyt pitäisi malttaa pysytellä kotona. Liikunnat ovat siis jääneet olemattomiin ja nyt pitäisikin kiinnittää syömiseen entistä tarkemmin huomiota. Mekkoprojekti elää edelleen, mutta tulokset ovat olleet laihahkoja. Jotain muutosta on tietenkin tapahtunut, mutta kaltaiselleni mulle-kaikki-nyt-ja-mieluiten-heti ei tämmöinen hidas tempo motivoi. Hiljaa hyvä tulee, toivon.

Loppuviikon aseeni flunssaa vastaan: C-vitamiinia purkista ja kypsyvistä marjoista - eiköhän tämä tauti niillä selätetä.

Alla vielä kuvia juhannuspäivältä. Rakastuin kuvassa näkyvään asuun palavasti ja samainen asu nököttää tuolin selkänojalla odotellen huomista työpäivää.

 

No se superkuu!

Ihanaa ja aurinkoista viikkoa,
Anni

Hyvää Jussin päivää

Ihana juhannus ystävien ja perheen kanssa takana ja vielä olisi kaksi viikkoa töitä ennen kesälomaa. En malta odottaa ihka ensimmäistä aikuisten kesälomaani!

 

Juhannuksena ruoka oli liian hyvää ja juoma liian kylmää. Parempaa seuraa ei olisi voinut toivoa ja ilmatkin suosivat kerrankin. Olimme perjantaina ystävien luona ja lauantaina suuntasimme mökille rauhoittumaan. Sunnuntaina lähdimme vielä kierelemään huutokauppoja.

 

Olisipas ollut kiva aloittaa loma suoraan juhannuksesta, mutta enköhän vielä hetken malta. ;-)

 

Pst. Kuvissa vilahtaa Pärnusta ostamani maximekko.

Kenkäongelma

 

 

 

 

Mekkoprojektini on edelleen kesken, mutta koska olen optimisti, olen metsästämässä kenkiä mekkooni sopivaksi. Himoitsen oranssia tai korallia. Korkoa pitää olla, mutta sen verran, että kengillä voi tanssahdella yömyöhään. Kolahtaako teihin?

Meidän koti, osa 2

Tein aikoja sitten postauksen kodistamme ja lupailin tälle jatko-osaa. Olen lykännyt ja lykännyt postauksen tekemistä, sillä tarkoituksenamme olisi hieman maalailla seiniä ja laittaa taulut paikalleen. Tätä ei kuitenkaan näytä tapahtuvan ihan lähipäivinä, joten täältä pesee.

Alla kuvia makuuhuoneestamme, joka jäi edellisessä postauksessa huomiotta. Edelliseen postaukseen pääset tästä.

 

 

Olen rakastunut tuohon yöpöydän virkaa toimittavaan pieneen kaappiin. Ikkunan kehyksistä olisi tarkoitus teettää valokuvakehys, jahka saisin aikaiseksi toimittaa pokan lasiliikkeeseen. Haluaisin myös valkoisen päiväpeitteen tuon Linumin puolipäiväpeitteen kaveriksi, mutta en ole vielä törmännyt siihen oikeaan.

Terveellisiä herkkuja vol 12345

Menen joka kerta halpaan, kun kuulen terveellisestä herkusta. Tänään kokeilin raejuustosta tehtyä jäätelöä. Kieli poskella odottelin jäätelön valmistumista. Ei tarvitse varmaankaan kertoa, kuinka pettynyt jälleen kerran olin? Banaaniletut on jo kokeiltu, nyt jäätelö. Taisin luvata Jussille, että tämä on viimeinen kerta, kun kokeilen mitään terveellistä herkkua. Jos mieleni tekee lettuja tai jäätelöä, minä voin silloin syödä niitä ihan kunnollisia. Ei enää terveellistä paskaa, koskaan.

Sain tänään huolestuneen viestin ystävältäni - olenko luovuttanut mekkoprojektin suhteen? En varmasti luovuta. Pärnun matkan jälkeen koin hetkellisen masennuksen, mutta nyt olen taas projektissa mukana. Ainakin taas tästä päivästä alkaen. ;-) Toiset motivoituvat epäonnistumisista, itse joudun niitä hetken aina sulattelemaan. Kieriä hetken itsesäälin syövereissä ja sitten taas reipastua.

Maanantai on aina hyvä päivä reipastumiseen. Kaivoin Jutan GoFatGo-ohjeet esiin ja aloin tarkastelemaan ruokavaliotani jälleen kerran. Työpaikan jääkaappi on täytetty marjoilla, joilla voin maustaa aamu- ja välipalojani. Ruokatunnilla lautasmalli on jälleen kova sana. Tänään selätin myös näiden muutaman viikon aikana hiipineen salikammoni.

Miten teidän viikkonne on alkanut? Onko siellä sielunsiskoja, jotka kesän tullen löytävät kaapista talven aikana kutistuneita vaatteita?

Tsemppiä,
Anni

Sokerihumalaa

Vauhdikas viikko on jälleen takana ja huomaan, että näin sunnuntai-iltana minulta löytyy vihdoin aikaa myös tälle blogille. Viikkoon on sisältynyt töitä, yökyläilyä ja ystävien tapaamista sekä Jussin synttärit. Jussin synttärilahja oli meille molemmille - lentoliput Splitiin heinäkuussa! En malta odottaa. :-)

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut kertoa lomasuunnitelmista vaan palaan itselleni rakkaaseen aiheeseen: sokeriin. Olen tietoisesti yrittänyt vähentää sokerin käyttöä ja erityisesti piilosokerin. Piilosokerilla tarkoitan sitä sokeria, jota on lisätty peruselintarvikkeisiin: mehuun, rahkaan, jugurtteihin yms. Nämä sokerijugurtit ovat kuuluneet ruokavaliooni aina osana "terveellisiä" aamu- tai välipaloja. En ole aiemmin edes maistanut sokeria jugurtin läpi, todennut vain, miten hyvää se onkaan - ja uskonut sen olevan terveellistä.

Pärnussa hotellin aamiaisella ei ollut saatavilla luonnonjugurttia ja söin pitkästä aikaa sokeroitua jugurttia. Ensimmäisen lusikan jälkeen irvistys - huh. Siinä aamupalapöydässä tajusin, että jotain kehitystä tässä sokerin siedätyksessä on tapahtunut. Kuitenkin jo muutamassa päivässä kehitystä tapahtui myös toiseen suuntaan. Viimisenä aamuna jugurtti ei maistunut enää niin sokeriselta. Aloin taas tottua sokerin makuun.

Sokeri on huumetta, josta voi tietoisesti vieroittua. Olen jakanut täälläkin kuvamateriaalia jos jonkinlaisista herkuista enkä missään nimessä voi sanoa olevani täysin sokeriton. Ehei, sokeri kuuluu valitettavasti osaksi ruokavaliotani, mutta pyrin säästämään nämä sokerihetket erikoistilanteisiin. Ennen saatoin päivässä huomaamattani syödä kauhean määrän sokeria, ilman, että edes tajusin sitä syöväni.

Minkälainen suhde teillä on sokeriin? Hallitseeko sokeri elämäänne vai oletteko sokerin herra?

Aurinkoista juhannusviikkoa,
Anni

 

Sokeria, skål!

Tagas Pärnust

Huhh, pidennetty viikonloppu hujahti Pärnussa ja matkaan kuului kaikkea sitä, mitä jo ennakkoon uumoilinkin: aurinkoa, hyvää ruokaa, luvattoman paljon hemmotteluhoitoja ja rentoutumista. Alla puhelimella otettua kuvasatoa reissusta. Järkkärin jätin suosiolla kotiin.

 

Varis oli pesiytynyt terminaaliin.

 

Grillfest-ruokajuhlilla oli ihania tuoksuja, makuja ja meininkiä.

 

Pavlova <3

 

Valkoista hiekkaa silmän kantamattomiin.

 

Uusi, maksimittainen mekkoni. Tästä lisää myöhemmin ;-)

 

Mitä mekkoprojektilleni tämän reissun jälkeen kuuluu? No, näistä reissukuvista voi varmaan päätelläkin... Vaikka aloitimmekin aamut juoksulenkillä, on tämä nautittu energia jämähtänyt erityisesti keskivartaloon. Mekkoprojektille ei kuulu kovin hyvää. Arvon juuri, masentuisiko vai ammentaisinko tästä uutta energiaa. Ehkä päätän sen huomenna.

 

Voimia viikkoon,

Anni

Maxi dress wanted

Vierailin pitkästä aikaa Polyvoressa katselemassa ihania maximekkoja ja kokoamassa lemppareistani muutamia kollaaseja.

En omista yhtään maksimekkoa, vaikka mielestäni ne ovat ihania! Ehkä en vain ole löytänyt vielä omalle varrelleni sopivaa maksimekkoa. Mielessäni maksimekko on todella juhlallinen, vaikka sen voi yhdistää arkisemmin matalien sandaalien tai vaikkapa tennareiden kanssa. Tennarit ja maksimekko olisivat itselleni liian raju yhdistelmä, mutta blogimaailman tyylitaiturit saavat nämäkin näyttämään tyylikkäiltä ja harkituilta. Itse näyttäisin luultavasti lähinnä siltä, että näkö- tai arviointikykyni olisi pettänyt aamulla pahemman kerran.

Iskeekö maksimitta teihin?

 

Lajikokeilussa: frisbeegolf

Olen käynyt pelaamassa frisbeegolfia muutamia kertoja (viitisen kertaa?) ja mainitsin täälläkin käyneeni kiekkoa heittämässä. Sain toiveen kirjoittaa tästä lajista enemmän. En siis itse ole mikään pro, en edes lähellä lajin harrastajaa, mutta tässä omia ajatuksiani lajista. Kommentoikaa ja korjatkaa, jos jaan täällä väärää tietoa. :-)

Frisbeegolfin perusperiaate on sama kuin tavallisessa golfissa: suorittaa rata mahdollisimman vähin heitoin. Väylillä on aloituspaikat, tiiboksit, ja väylä etäisyyksineen (ja jopa korkeuseroineen) on merkitty aloituspaikalla olevaan karttaan. Karttaan on merkitty myös par-tulos eli se, kuinka monella heitolla kenttä tulisi pelata läpi.

Haastavilla väylillä on tietysti esteitä, itse olimme Haminan Ruissalon ulkoilumaastossa heittelemässä ja yksi puolituntinen meni siihen, että saimme kiekot alas puusta. :-D Esteitä ovat siis esimerkiksi metsässä puut ja joet ja lammet vesiesteinä. Osa kiekoista kelluu, nimimerkillä kokeiltu on.

Hc-pelaajilla on tietysti erilaisia frisbeekiekkoja, kuten golfissakin on erilaisia mailoja. Putterit lyhyitä heittoja varten, midranget (?) keskimatkoja varten ja driverit aloitukseen. En ymmärrä itse näistä kiekoista mitään ja koska en osaa frisbeetä edes oikeaoppisesti heittää, suoritan radan yhtä kiekkoa käyttäen. Kaikkein eniten minua huvittaa frisbeegolfradoilla ne, joilla on oma laukku eri kiekkoja varten. Laukusta roikkuu tietysti asianmukaisesti pyyhe, jolla kiekot voi kuivata. Ja tietysti urheilussa tulee myös jano ja vesipullo on tarpeen. ;-)

Toivottavasti ette ymmärrä minua väärin, en halua aliarvioida frisbeegolfia, päin vastoin. Se on hauskaa ajanvietettä ja haastavilla radoilla todella tulee myös kuuma. Mietipä itsekin, jos rämpii metsässä kiekon perässä.

Olen huomannut, että frisbeegolfista on muutamassa vuodessa tullut urbaani kesäharrastus. Kenttiä on puistoissa ja metsissä. Puistokentillä pelaavat tulevat usein hengaamaan, saattavat ottaa oluen jos toisenkin ja viettää aikaa mukavan tekemisen merkeissä. Frisbeegolf ei mielestäni ole mitenkään vakava laji, vaan sitä voivat pelata kaikki taitoon katsomatta. Käsittääkseni tavoitteena on haastaa itsensä, mutta miksei lajissa voisi myös kisata kavereiden kesken? Vähiten heittoja saanut saa palkinnoksi oluet? Kyllä minä voisin lähteä tähän kisaan, vaikka huono häviäjä olenkin.

Onko siellä frisbeegolfia kokeilleita? Mitä mieltä olette, onko laji tullut jäädäkseen vai onko innostus ohimenevää?

Minilomalle

Kesälomani alkaa vasta heinäkuussa, mutta kiitos kevään pitkien työpäivien, lähden huomenna viettämään ylityövapaita minilomalle Pärnuun.

Sade- ja ukkoskuurojen lisäksi ohjelmaan mahtuu hemmotteluhoitoja, hyvää ruokaa ja paljon ulkoilua. Olen käynyt Pärnussa kerran aikaisemmin ja ihastuin Viron kesäpääkaupunkiin. Rento tunnelma, todella hyvää ruokaa ja pitkä, valkea hiekkaranta. Mitä muuta ihminen lomalla tarvitsee?

Kuvat "parin" vuoden takaiselta reissulta.

Hyvää loppuviikkoa teille ja hyvää reissua mulle,
Anni