"tarvisit kunnon sotasuunnitelman, koska oikeesti tavote ilman suunnitelmaa on enemmänkin toive kuin tavoite"Tämä on niin totta. Kuinka kauan olen heittänyt ilmoille ainoastaan näitä toiveita, vaikka olen itse kuvitellut niiden olevan tavoitteita.
Mitä sitten olen tehnyt tai ainakin yrittänyt tehdä, jotta tämä mekkoprojektini onnistuisi?
1. Säännölliset ruokailut
Erityisesti aamupala tekee itselläni tiukkaa. Söin tällä viikolla muutamana aamuna puuroa OMASSA kodissani, mitä en muista tehneeni vuosiin. Töissä syön lähes aina aamupalan, mutta olisi hienoa, jos oppisin takaisin aamupalaperinteeseen kotona ennen töihinlähtöä. Töissä ruokailun suunnitteleminen on minusta helpompaa kuin viikonloppuisin kotona. Usein olemme koko viikonlopun menossa jossakin ja ruokailuvälit kasvavat liian suureksi. Kun nälkä on kova, mikä tahansa ravinto kelpaa ja nämä jalot ajatukset paremmasta elämästä unohtuvat tyystin.
2. Laadukas ruoka
Jos ruokailuani tarkasteltaisiin vain arkena, se olisikin päällisin puolin kunnossa. Lounaalla syön useimmiten lautasmallin mukaan. Kahvihuoneen pullat ja keksit olen jättänyt pois jo syksystä lähtien eikä näitä tee useinkaan edes mieli. Mutta kun koittaa viikonloppu... On kiva kokata yhdessä "jotain hyvää" tai käydä ulkona syömässä. Valintoja, valintoja, tiedän, mutta kun mieliteot ottavat vallan, olen kuin raivohärkä.
Itse tehty ruoka on hyvää ja kun ruuan laittaa itse, tietää, mistä aineksista ruoka on kasattu. Uusia reseptejä on kiva kokeilla ja usein kevyet kasvisruokareseptit ovat todella maukkaita. Mitä tuo lihapiirakka tekee sitten kädessäni??
3. Liikunta ja aktiivinen elämä
En jaksa joka päivä vetää itseäni piippuun liikkumalla, eikä onneksi tarvitsekaan. Aktiivisuus monipuolisella tavalla muutaman hikilenkin ja salikerran seurana on mainio lisä. Työmatkapyöräilyä, siivousta, shoppailua, rantapelejä, ulkoilua tai kummipojan kanssa telmimistä. Mukavaa tekemistä, jonka parissa aika kuluu huomaamatta. Puuhatessa kuluu paitsi energiaa, saa myös hyvää oloa ja reippaan mielen. On helpompi syödäkin siististi, kun on kivaa tekemistä ja hyvä olla.
Oma pääkoppa on pahin vihollinen. Kaikki lähtee korvien välistä. Se, miten mahdolliseen muutokseen reagoi, on tärkeintä. Olen miettinyt asioita paljon, liikaakin ja itse toteuttaminen on jäänyt vähemmälle. Toisaalta ajatukseni ovat usein jääneet näiden alussa mainitsemieni toiveiden tasolle. Enemmän toimintaa, vähemmän ajattelua!
Näiden ajatusten voimalla kohti uutta viikkoa,
aurinkoa!
Anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti