Matkapostaus: Split, osa 1

Splitin matkapostaus, osa 1: Kaupunki, ihmiset, ruoka, tunnelma ja ostokset

Splitin kaupunki on syntynyt keisari Diocletianuksen palatsin ympärille. Diocletianus rakennutti palatsin 300-luvun alkupuolella, joten Split on todella vanha kaupunki. Yövyimme itse palatsin sisäpuolella melko vaatimattomassa, mutta erittäin siistissä huoneistossa.

Olin kuullut Krotiassa matkustavilta ainoastaan positiivista palautetta Kroatiasta ja voin itse yhtyä tähän hehkutukseen. Heinäkuu on kaupungissa kuuminta sesonkia ja turisteja oli kaupungissa todella paljon. Jos ihmisvilinä pyörryttää, Kroatiaan voi matkustaa myös keväällä ja myöhään syksyllä. Tätini oli Dubrovnikissa lokakuussa jokunen vuosi takaperin ja t-paidassa pärjäsi silloinkin. Heinäkuussa lämpö kipuaa lähes poikkeuksetta kolmenkymmenen asteen tuntumaan, jopa 35 asteen paremmalle puolelle.

Vaikka turisteja oli paljon, ihmiset jaksoivat silti olla ystävällisiä. Jos unohduimme tutkimaan karttaa kymmentä sekuntia pidempään, joku tuli heti kysymään, tarvitsemmeko apua. Nämä tarjoilijat ja retkien myyjät jättivät jopa työnsä muutamaksi minuutiksi ja auttoivat meitä löytämään etsimämme. Ja mielestäni tärkeimpänä: annettu apu oli todella pyyteetöntä.
Ihmiset puhuivat omaan osaamiseeni nähden varsin hyvää englantia, myös vanhemmat palveluammatissa olevat.

Split ja Kroatian rannikko ovat suosittuja myös purjehtijoiden ja veneilijöiden keskuudessa. Satamat täyttyivät toinen toistaan hienommista veneistä sekä myös isommista matkustaja-aluksista, jotka kuljettivat matkailijoita Splitin edustan lähisaarille ja käsittääkseni myös kauemmas. Pistäydyimme itse retkellä Bračin saarella, mutta palaan tähän seuraavassa postauksessa.

Mielestäni Split tarjosi shoppailuun ihan mukavat puitteet, mutta varsinaista shoppailumatkaa en kaupunkiin tekisi. Ainoastaan toreilla myytiin piraattituotteita ja nämäkin olivat mielestäni melko huonoja kopioita. Itse ainakin luottaisin siihen, että liikkeistä ostetut tuotteet ovat aitoja. Itse pistäydyimme seuraavien merkkien liikkeessä: Massimo Dutti, Bershka, Zara, Tommy Hilfiger, Gant, lukuisat surffimerkit, Timberland, New Yorker muutaman mainitakseni. Kenkiä myytiin paljon, samoin aurinkolaseja. Vaatteiden hinnat olivat mielestäni Suomen hinnoissa, mutta tietysti liikkeistä voi tehdä alennuslöytöjä.

Muuten hintataso Splitissä oli mielestäni melko alhainen. Ravintolassa syöminen oli ainakin huokeampaa kuin Suomessa: kahden hengen ruokailu herkullisine alkupaloineen ja viineineen maksoi noin 30 euroa. Somersby-siideri maksoi noin 3 euroa, kahvi euron, olut pari euroa ja viinilasillinen 3 euroa. Ihania italialaistyylisiä jäätelötötteröitä sai eurolla, pizzaslicet olivat 1,50 euroa ja sämpylät muutaman euron luokkaa.

Splitin vanha, upea kaupunki oli ihastuttava ja Diocletianuksen linnoituksessa järjestettiin joka ilta kulttuuritapahtumia. Sinfoniakonsertit ja balettiesitykset 1700 vuotta vanhojen muurien sisäpuolella ovat mielestäni kulttuuria korkeimmillaan. Emme itse ostaneet lippua esitykseen, mutta, toisin kuin Suomessa, musiikki oli kaikkien kuultavissa ja balettiesitystäkin rajasivat vain muutamat aidat.

Jatkan matkapostausta vielä toisen osan verran. Toisessa postauksessa keskityn enemmän siihen, mitä ME Splitissä teimme ja mitä nähtävää kaupungissa ja sen ulkopuolella on. Nyt on aika kysyä, yritän ottaa nämä kysymykset huomioon seuraavaa postausta tehdessäni. :-)

Anni

Häpeäkaulurissa

Olen nyt muutaman päivän elänyt häpeäkaulurissa. Viikonlopun meripäivät eivät olleet osaltani niin kova succee kun olin toivonut, mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Eiku?

 

Kuva täältä.

 

Myöskään kuvamateriaalia viikonlopusta ei ole, koska puhelimeni on riennoissa kadonnut johonkin. Jos en saa poliisisedältä puhelua, että puhelimeni on löytynyt, pitänee lähteä puhelinostoksille, mikä on onneksi niin edullista puuhaa. =) Onko teillä vinkkejä uuden puhelimen suhteen?

 

Taisin joskus vannoa, että oma suhteeni Nokiaan katkeaa seuraavan kerran, kun olen puhelinta ostamassa. Tämä lähinnä sen takia, että monia ohjelmia, kuten esimerkiksi Instagramia ei saa Windows Phoneen. Muuten olen ollut tyytyväinen Lumiaan, enkä vähiten sen tyylikkään ulkonäön ja muokattavan valikon suhteen. Vaikka oma lumialaiseni oli jo 1,5 vanha, olisi se edelleen mielestäni varsin kilpailukykyinen verrattuna uusiin tulokkaisiin. Lumia 720 on vahva ennakkosuosikki tässä kilpailussa.

 

Pistäydyimme eilen Gigantissa ja meinasin lentää perseelleni, kun huomasin, että esimerkiksi uusin iPhone5, (joka sekin on oikeasti jo pian vuoden vanha!) maksaa 600-700 euroa. Tämä on mielestäni ihan törkeä hinta puhelimesta. (Ensi viikolla esittelen tietenkin perheeni uuden tulokkaan, jonka takia elän töissä eväillä seuraavan vuoden...)

 

Joka tapauksessa, pitänee alkaa etsiä itselleni uutta kumppania. Hakusessa olisi siis

tyylikäs,

edullinen, ennen kaikkea

laadukas ja

selkeä puhelin, josta olisi minulle kaveri seuraavien vuosien ajaksi.

 

Otan mielelläni vinkkejä vastaan!

 

Anni

 



Terveisiä Kroatiasta

Aurinkoisesta Splitistä on kotiuduttu aurinkoiseen Kotkaan. Reissu oli ihana, seura oli hyvää, ruoka oli hyvää ja Splitin kaupunki kuin sadusta. Aurinko paistoi kuumasti koko viikon ja vaikka helteet ovatkin palanneet Suomeen, tuntuu tämä ilmasto varsin miellyttävältä viikon paahteen jälkeen.

Ihanan reissun jälkeen on mielestäni aina ihana palata kotiinkin. Olen ollut tänään vastarakastunut - kotiimme nimittäin. Olen nauttinut pyykkäyksestä ja ruuanlaitosta, ruokakaupassa käymisestä, lähisalilla treenaamisesta ja kirjan lukemisesta mattolaiturilla. Olen harmitellut, kun en ehtinyt tänään silittämään pyykkivuorta. Olen hymyillyt vastaantuleville hymyileville ihmisille ja nauttinut siitä, että Kotkassa on vilinää. Huomenna pääsen itsekin nauttimaan meripäivätunnelmasta ja laulamaan (lue: huutamaan / itkemään) viimeisen kerran PMMP:n tyttöjen tahtiin.

Tällä hetkellä hymyilen tyhmän onnellisena omassa sängyssä ja mietin, ettei mikään maanpäällinen paratiisi voita omaa kotia.

Kuvituksena parhaita paloja reissultamme. Kiinnostaako teitä lukea enemmänkin Splitistä matkakohteena?

Ps.
Päivän ilo: Minua pyydettiin treffeille, joista jouduin valitettavasti kieltäytymään :-D
Päivän murhe: Minulta ei kysytty tänään papereita Alkossa EIKÄ lähikaupassa asioidessani. :-(

Off!

Huomenna meikäläiset suuntaavat näihin maisemiin ja myös blogi jää viikon lomalle.

Kuvat: Pinterest

 



Häävieraana

Lauantai kului täysin häähumussa. Olin koko perjantain ja lauantain niin fiiliksissä siitä ajatuksesta, että ystäväni menee naimisiin. Morsiamen tyyli on pettämätön ja kuten jo arvelinkin, kyyneleet vierivät poskille jo siinä vaiheessa, kun kanttori polkaisi marssin ensisävelet ilmaan. Morsian oli uskomattoman kaunis ja sää oli melkein yhtä upea.

Hääjuhlia vietettiin tanssilavalla ja tunnelma oli juhlava, mutta rento. Sain juhliini lainaan Jussin siskolta mekon, joka vilahti täälläkin eräässä kollaasissa jo aiemmin keväällä. En mekkoa raaskinut silloin itselleni ostaa ja tämä on kaduttanut minua jo pitkään. Mitä pidätte asusta?

Jussin kummipoika on meillä yökylässä ja vinkumisesta päätellen pelit eivät mene nyt yksiin oman tahdon kanssa... Täytyy mennä erotuomaroimaan ;-)

Anni

Haaste: Mekkoprojekti päättyy

Tänään on se päivä, kun aloittamani mekkoprojekti päättyy. Itse projekti ei suinkaan lopu tähän, mutta työnimi muuttuu.

Totta puhuakseni tämä projekti on ollut säälittävä. Arkiain olen skarpannut ja katsonut, mitä suuhuni laitan, mutta viikonloppuna sallin itselleni herkuttelun. No, pienin askelin eteenpäin, mutta en onnistunut löytämään sitä draivia, jota projekti olisi onnistuakseen vaatinut. Mekko siis kiristää edelleen, enkä sitä pysty ystäväni häihin laittamaan. Tänään kuitenkin juhlitaan ja mietitään uutta sotasuunnitelmaa sitten myöhemmin.

Sitä paitsi, sain aika ihanan mekon lainaan häitä varten. Iiks, tästä mekosta kuvia myöhemmin, mutta palataan vielä projektin loppukuviin.

Tämä täti lähtee nyt juhlimaan!

Intopäissään

Täällä minä kirjoittelen taas intopäissäni. Kulunut viikko on ollut aivan mahtava! Olen nähnyt ihania ystäviäni, liikkunut, pyykännyt, silittänyt, ja taas pyykännyt, nauttinut auringosta, lukenut hyvää kirjaa, odottanut, että pääsen aloittamaan seuraavan kirjan, sovitellut vaatteita, opetellut kampausten tekemistä, letittänyt, epäonnistunut ja taas yrittänyt, pyyhkinyt punaviiniä suupielistä ja katsonut liian monta jaksoa Solsidania.

     

 ´

Huomenna koittaa THE päivä, kun mekkoprojektini lähestyy loppuaan ja pääsen todistamaan, kun ihana ystäväni sanoo tahdon. Miten projektissani kävi? Palaan asiaan pian ;-)

Mahtavaa viikonloppua!

Anni

 

Onnellisen ja idiootin raja on häilyvä.