Tiedättekö sen tunteen, kun kuorma alkaa hiljalleen pudota hartioilta? Kun viimeisetkin kuorman rippeet putoavat selästä, tuntuu, ettei olisi jaksanut enää yhtään. Ei enää yhtä kivenmurikkaa, ei yhtä päivää.
Tällä hetkellä minulla on tälläinen olo, viimeinen työpäivä takana ja neljän viikon kesäloma edessä. Ensimmäinen pitkä kesälomani sitten... öö, kymmeneen vuoteen? Ensimmäiseksi aion levätä itseni kesäfiilikseen. Paitsi, että tänään oli aikainen herätys.
Anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti