Tee asialle jotain!

Olen viimeiset pari viikkoa ollut äärettömän pahalla tuulella. Itse asiassa olen kiukutellut koko kuukauden jokaiselle, joka paasaustani on vain viitsinyt kuunnella. Ja ei, elämässäni ei ole tapahtunut mitään poikkeavaa, mutta rennon ja ihanan kesäloman jälkeen on tuntunut, että kaipaisin muutosta tälle jatkuvalle matkustamiselle työpaikan ja kodin välille.

Itselleni koti merkitsee enemmän tunnetta ja henkistä turvasatamaa kuin niinkään niitä tuttuja seiniä. Koti on rakkaiden ihmisten luona, ja se voi sijaita kaukanakin siitä fyysisestä kodista. Toki kaipaan myös niiden omien, turvallisten seinien sisäpuolelle. On ikävä omaa kotia, omaa rauhaa ja omia tapoja toimia.

Olimme eilen viettämässä tyky-päivää ja näin ollen olimme poissa toimistolta. Kun köröttelimme bussilla takaisin päin, mietimme työtoverini kanssa, miten asiat ovat aina niin vaikeita. Lopputulemana ja äärimmäisen syvällisen pohdinnan jälkeen totesimme, että asiat eivät ole vaikeita, ihmiset ovat.

Koin pienoisen valaistumisen tuon keskustelun aikana. Sen sijaan, että valittaisin työmatkaani, minulla on, aikuisena ihmisenä, valta tehdä tuolle asialle jotakin. Voin a) muuttaa lähemmäs työpaikkaani (ja samalla luopua ihanasta, mutta loppujen lopuksi pelkästä (ihanasta) materiasta koostuvasta asunnostamme) tai b) irtisanoutua nykyisestä työstäni ja etsiä työtä jostakin lähempää. Sekä työpaikan vaihtaminen että muuttaminen ovat kuitenkin isoja asioita enkä voi täysin yksin tämmöistä päätöstä tietenkään tehdä. Olen antanut itselleni aikaa vuoden loppuun ja jos en ole tähän mennessä palanut loppuun, on aika tehdä ratkaisu suuntaan tai toiseen. Oman ja ennen kaikkea toisten hyvinvoinnin tähden. Ratkaisu voi myös olla c), d) tai jopa e).

Kun noin puoli vuotta sitten aloitin tämän blogin, päätin, että tästä tulisi hyvän mielen paikka. Paikka, jossa oppisin huomaamaan, miten hyvin asiat itselläni loppujen lopuksi ovatkaan. Mutta kun mieli on mustahko, on vaikea ajatella positiivisesti. Silti yritän epätoivoisesti löytää tästäkin jotain positiivista; Minulla on valta muuttaa elämääni. Se, uskallanko niin tehdä, onkin sitten toinen tarina.

Kuvat: Pinterest

Annilla ei ole asiaa

Olen ollut koomassa koko viikonlopun. Majailin porukoilla koko viime viikon ja kun vihdoin torstai-iltana pääsin kotiin, teki mieli vain kiukutella ikävää. Perjantai-iltana masistelin, kunnes lauantaina tartuin tuumasta toimeen. Sillä aikaa, kun Jussi teki kevyen 22-tunnin työpäivän, puunasin kotimme niitä nurkkia, jotka viikkosiivoukselta jäävät väliin. Paljon jäi vielä tehtävää, mutta lauantaina rojahdin sänkyyn onnellisen väsyneenä.

Liikuntaa en ole harrastanut viikkoon, työmatkapyöräilyjä lukuun ottamatta. Liekö tässä syy saamattomuuteen? Liikunta on muuten siitä erikoinen asia, että se aiheuttaa melko nopeasti myönteisen kierteen. Kun vauhti on jo päällä, liikkuminen ei vaadi kummoisia ponnisteluja. Mutta odotas vaan, kun se kivi pysähtyy. Mitä pidempään se on paikallaan, sitä varmemmin se alkaa sammaloitumaan. Voisiko joku pyyhkäistä, kun korvantaustani alkavat vihertämään?

 

Kiinnostaa? Naat.

Tankoillen

Pääsin kokeilemaan tankotanssia ystäväni polttareissa kesäkuun lopussa. Kokeilusta innostuneena päätimme testata lajia myös Kouvolassa. Nyt takana on polttarikokeilun lisäksi kaksi alkeistuntia ja kaksi alkeisjatko-tuntia.

Taisin joskus täälläkin mainita, että laji olisi huomattavasti "helpompaa", jos käsivoimat olisivat paremmat ja elopainoa vähemmän. No, missä muualla nämä lisääntyisivät / vähentyisivät jos eivät liikkuessa? Täysillä siis vaan tekemään!

Kokemusta minulla ei ole alaluokkien telinevoimisteluharrastusta lukuun ottamatta mistään akrobatiasta, tanssista puhumattakaan. Eikä tankotanssikaan ole tuolla alkeistasolla mitään akrobatiaa, mutta mitä pidemmälle lajissa etenee, sitä hurjemmaksi temputkin muuttuvat. Eilen alkeisjatko-tunnilla ollessani mietin ensimmäistä kertaa, että olen väärässä paikassa. Haasteet lisääntyvät ja sehän on tietysti vain hyvä asia. Tunne on mahtava, kun vaikealta, jopa mahdottomalta, tuntuva liike alkaa hiljalleen sujua.

Löysin Youtubesta videon, jossa on eritelty tankotanssin perusliikkeitä. Näistä videolla nähdyistä olemme harjoitelleet ainakin seuraavia:
- Cross Leg Fireman
- Front Hook
- Back Hook
- Genie
- Attitude Ankle Hook
- Chair
- Reverse Attitude
- Carousel

(Pahoittelut videon hieman, hmm.. likaisesta tunnelmasta)

 

Kivulias istunta

 

 

Kivulias seisonta

 

 

Tätä harjoittelimme tänään

Mitä sitten tarvitset mukaan tankotanssiin? Et juuri mitään: lyhyet shortsit ja toppi riittävät.  Pyyhe on ehdoton, jotta voit pyyhkiä hikeä ja nihkeyttä tangosta ja iholta. Juomapullo voi olla myös kova sana tunnilla.

Tankotanssitunnit koostuvat huolellisesta lämmittelystä ja venyttelystä, tanko-osuudesta ja loppuvenyttelyistä. Me teimme esimerkiksi eilen kevyttä tanssillista lämmittelyä, hölkkäsimme ja venyttelimme niveliä, lonkkia, nivusia, olkapäitä ja ranteita. Tämän jälkeen aloitimme tangolla muutamilla pyörähdyksillä. Pyörähdyksiä seurasi pitoja, jotka ovat liikkeistä kamalimpia. Sisäreidet huutavat vähintään hoosiannaa, kun istut tangolla reisien varassa ilman käsiä. Tähän minun täytyy vielä itseäni turruttaa. Hurjapäisimmät olivat tunnin lopulla tangolla ylösalaisin. Uskaltauduin itsekin kokeilemaan tätä. Mahtavaa, kun se vihdoin viimeisellä yrityksellä jotenkuten onnistui!

Tunti on mielestäni hauska yhdistelmä lihaskuntoa ja kehonhallintaa. Syvät vatsalihakset joutuvat todella testiin, samoin käsivoimat. Alkoipa minulla tänään jopa krampata pohkeesta? Todella kokonaisvaltainen treeni ja tunti menee ohi nopeasti.

Tunnilta jää aina jotain hampaankoloon, parannettavaa ensi kertaa ajatellen. Ehkä tämä on se, mikä saa minut ja monet muut kerta toisensa jälkeen rientämään tankojen satutettaviksi. Kotona voi sitten hieroa balsamia mustelmille ja katsoa upeita tankoilijoita Youtubesta.

 

Jos teillä on kysyttävää lajin aloittamiseen liittyen, yritän vastata niihin muutaman kerran kokemukseni mukaan. :-)

On leggarii, on glitterii, tekoripsii, irtohiuksii

"Miks pitää oikeesti esittää kauniimpaa kuin mitä on?" ihmettelee pikkutyttö Reilu-leipämainoksessa.

Tätä olen monesti pohtinut itsekin, kun hurahdan aina milloin mihinkin lisukkeisiin tai kaunistajiin. Kestolakkaus kynsissä, ripsipidennyksiä, hiusvärejä, tuubia jos minkämoista. Näistä koostuu minun höpöhöpö-arsenaalini. Haluaisin hiljalleen palata takaisin luonnollisempaan.

Ensimmäinen operaationi oli hiusten vaalentaminen lähelle omaa väriäni. Tumma väri sopii ehkä itselleni paremmin, mutta jos pääsen eroon jatkuvasta värjäyskierteestä, on tämä sen väärti. Seuraavaksi aion luopua näistä ripsilisukkeista. Edelliskerran jälkeen omat kaarevat ripseni olivat muisto vain. Mikähän myrkky saisi omat ripset kasvamaan nopeammin? ;-)

Onneton päiväni on saanut tänään jopa surkuhupaisia piirteitä. Aamulla aloin pukea vaatteita vain huomatakseni, että olen jättänyt muun muassa alusvaatteet kotiin. Työpäivän jälkeen luvassa oli siis alusvaatteiden shoppailua ennen illan tankotanssia. Aahh uusille alusvaatteilla ja AAAHH tankotanssille. Tankotanssista lisää huomenna.

Hyvää viikkoa,
Anni

Rakas joulupukki, voisinko saada hieman vipinää kinttuihin

Tiedänhän minä ettei joulupukki tai kukaan muukaan voi laittaa minua liikkumaan, vaan joudun tekemään sen aivan itse.

Olen kuitenkin ollut (taas) tänään vetkuttelun mestari. Aamulla vitkuttelin, ettei tarvitsisi nousta sängystä. Kun vihdoin heräsin ja nousin, vitkuttelin, ettei tarvitsisi tehdä aamupalaa. Kello oli jo melko paljon ja nälkä todellakin kurni vatsassa. Päätin jo aiemmin, että tänään olisi (pitkästä aikaa) salipäivä. Ei olisi millään huvittanut lähteä eikä mieleni muuttunut sittenkään, kun pääsin salille. Treenasin monen vuoden (?) tauon jälkeen kuntopiiri-tyyliin eli vuorottelin kahta liikettä ja tauot näiden liikkeiden välillä olivat hyvin lyhyet. Sanomattakin selvää, että 20 minuutin jälkeen puuskutin ja hikoilin kuin pieni sika. Tuli huono olo ja ketutti. Kukaan salilla olijoista ei ollut laittanut edes musiikkia soimaan. Omassa iPodissani ei ollut virtaa. Ei sillä, olen ladannut sinne viimeeksi kappaleita muutama vuosi sitten. Salilla käymisen kohokohta oli vartin rentoutuminen hierontatuolissa.

Edes nämä eivät motivoineet minua tänään. Kuvat: Fitspiration 

Istun keittiön pöydän ääressä ja tein itselleni poreilevan c-vitamiinijuoman. Löysin jääkaapista muutaman viikon levänneen ananaksen. Harkitsin jo heittäväni sen roskikseen, mutta ajattelin, että ainakin katson, onko se mennyt piloille. Pilkoin aavistuksen käyneeltä maistuneen, mutta olosuhteisiin nähden varsin hyvinvoivan ananaksen ja nautiskelen sitä myöhäiseksi lounaaksi. Olen käännekohdassa. Tiedän, että tässä vaiheessa on vielä mahdollisuus kääntää päivä hyväksi.

Eilen ilospäissäni suunnittelemasta to do -listasta on vasta yksi kohta vedetty yli:

- Käy salilla
- Haukkaa happea ja käy ruokakaupassa
- Tee suursiivous
- (Jos olet super-reipas, pese ikkunat)
- Laita miehelle ruoka valmiiksi

Tänään en ole super-reipas, enkä siis pese ikkunoita, mutta nuo muut kohdat aion toteuttaa, vaikka siihen kuluisi koko ilta.

Vaihdoin soittolistalle menomusiikkia. Ehkä sytytän tuoksukynttilöitä ja tanssahtelen siivouksen lomassa, jos tämä ilo oikein vie mukanaan.

Selluperseet MM-kisoissa

Pakko jakaa vielä täällä blogin puolella linkki blogikirjoitukseen, jonka kirjoittaja oli todella antanut tulla täydestä sydämestä. Allekirjoitan joka sanan.

Oletteko seuranneet Moskovan MM-kisoja? Olette sitten varmaan huomanneet, millaisia pulleroita siellä naisten juoksuradoilla pinkoo? Ettekö? Onneksi Iltalehden toimittaja Juha Jaakkonen on. Ihastuttava ingressi Maailman nopeimmat naiset eivät ole tiukkavartaloisia johdattaa Jaakkosen seuraavanlaiseen pohdintaan:

"Maailman nopein nainen kuljetti mukanaan silminnähtävän määrän rasvakudosta, joka saa maallikon ajattelemaan, voiko siitä olla hänelle mitään hyötyä..."

Kirjoitukseen pääset tästä.

Näytä sarves, onko huomenna pouta?

Vietin koko päivän tänään ulkona työtehtävien merkeissä ja vaikka usein kiroan siistiä sisätyötäni ja haaveilen siitä, että voisin viettää päivät raikkaassa ulkoilmassa, en tämän päivän kaatosateen jälkeen enää hinkua ulkotöihin. Onneksi olin varustautunut säähän vedenpitävillä ulkoiluvaatteilla, appiukolta joululahjaksi saamillani villakerraston housuilla (<3) ja vielä villapohjasukin.

Koko päivän kestänyt kokovartalokoleus helpotti vasta äsken saunassa ja nyt makoilen vanhempieni luona saunanraikkaana ja melkoisen raukeana. Äidin liha- tai tarkemmin sanottuna tomaatti-vuohenjuustokeittopatojen äärellä on mainio olla. Aivan sairaan ihanaa keittoa, haluan jakaa reseptin myös täällä. Tämä toimii lohtuna, kun päivät lyhenevät ja ulkona tuulee ja tuiskuttaa. :-)

Ainekset (2 annosta)

500 g tomaatteja

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 rkl oliiviöljyä

2 dl kasvislientä

2 rkl tomaattisosetta

1 rkl fariinisokeria

0,5 tl timjamia

2 rkl pehmeää vuohenjuustoa

Pinnalle pehmeää vuohenjuustoa

 

Ohjeet

Halkaise tomaatit ja poista kannat. Pilko tomaatit. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuli öljyssä. Lisää tomaatit, kasvisliemi ja tomaattisose. Keitä 10 minuuttia. Mausta keitto fariinisokerilla ja timjamilla. Lisää 2 rkl pehmeää vuohenjuustoa. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Tarjoa lisänä vuohenjuustoa.

Kuva ja resepti täältä ja Yhteishyvä-lehdestä.

Poikatyttö

Pääsin viime viikon perjantaina vihdoin kampaajalle. Kuontalo oli päässyt kesän ja reissun aikana kamalaan kuntoon ja vaikka kovasti tummasta väristä pidänkin - jatkuva värjääminen ja tyvikasvusta stressaaminen otti hermoon. Suunnittelimme kampaajani kanssa jo alkukesästä värjäysprojektia, jonka tuloksena hiusvärini tulisi olemaan mahdollisimman lähellä omaa väriä. Projekti käynnistyi perjantaina ja Sanna taikoi hiuksistani jo ensimmäisellä kerralla melko vaaleat. Värinpoisto, väri, sävyte ja neljä tuntia myöhemmin astelin kampaajalta ulos vaaleana!

Myös pituudesta napsaistiin pois jonkun verran. Olen hieman kahden vaiheilla, sopiiko tämä pituus paremmin pojille vai onko se söpön tyttömäinen - mitä mieltä olette?

Kävimme tänään Kotkan ainoalla Jussin tunnustamalla luontopolulla. Kun minä hinkuan kävelylenkille ja Jussi haluaa golfaamaan, teemme kompromissin ja lähdemme kävelylle golfkentälle. Tänään otin kameran mukaan kentälle ja pääsin harjoittelemaan hieman vauhdin tallentamista. Jatketaan harjoituksia. :-)

Pst. Melkoisia hormonihirviöitä MM-kisoissa!

Matkapostaus: Split, osa 2

Splitin matkapostaus, osa 2: Things to do

Tämä Splitin matkapostauksen toinen osa on jäänyt ja jäänyt. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Pahoittelut jo etukäteen kilometripostauksesta.

1. päivä
Saavuimme Splitin lentokentälle yhdeksän maissa aamulla. Nappasimme bussin kohti keskustaa ja kun pääsimme perille, lähdimme kiertämään kaupunkia ennen kuin saimme huoneemme käyttöön. Kun huone oli valmis, kävimme pikaisesti vaihtamassa vaatteet ja lähdimme etsimään paikkaa, jossa pääsisimme pulahtamaan veteen.

Split ei mielestäni ole varsinaisesti rantalomakohde, vaikka kaupungissa toki rantojakin on. Vesi on todella kirkasta, mutta rannat ovat pääosin kivirantoja. Ensimmäisenä päivänä lähdimme seuraamaan rantaviivaa ja päädyimme ottamaan aurinkoa kallion reunalle, josta pääsi rappusia pitkin uimaan. Makaaminen epätasaisella kalliolla ei tosin ollut ergonomisesti sieltä parhaimmasta päästä, mutta maisemat olivat mahtavat.

Makoilimme auringossa iltaan saakka, kävimme siistiytymässä ja lähdimme syömään. Kävelimme pitkän matkan rantaa pitkin ja pysähdyimme viihtyisään ravintolaan syömään. En voi käsittää, miten makeilta ja maukkailta tuoreet, Välimeren auringossa kypsyneet vihannekset maistuivat! Ahh, tulee nälkä jo pelkästä ajatuksesta.

2. päivä
Toinen päivä noudatti pitkälti edellisen kaavaa, mutta ennen rannalla löhöilyä patikoimme muutaman tunnin korkealle vuoristoon Marjanin valtavaan luonnonpuistoon. Vuorelta oli uskomattomat näköalat kaupunkiin ja kun pääsimme vihdoin rannalle, melkein juoksin uimaan. Patikointi yhdistettynä yli 30 asteen lämpötilaan meinasi tehdä tepposet, mutta onneksi huolehdimme nesteytyksestä.

3. päivä
Olkapäät punoittaen lähdimme kolmantena reissupäivänä tutkimaan Splitin ostosmahdollisuuksia. Suunnistimme läheiseen Joker-kauppakeskukseen, jonne käveli hotelliltamme parikymmentä minuuttia. Kauppakeskuksessa oli liikkeitä Gantista Hilfigeriin ja Timberlandiin, urheiluliikkeitä ja monia kenkäkauppoja, mutta emme tehneet olkapäät peittävää huivia lukuun ottamatta löytöjä.

 

Patsaan varvasta piti hieroa ja samalla toivoa. Oma toiveeni tosin ei toteutunut.

4. päivä
Reissua varatessamme mietimme, varaammeko hotellin Splitin keskustasta koko viikoksi vai olemmeko osan ajasta jollakin Splitin edustalla olevista saarista. Saaret ovat kehuttuja ja niistä löytyisi varmasti jos jonkinlaisia pieniä paratiiseja. Itse teimme ainoastaan päiväretken lähelle Bracin saarelle. Lauttamatka kesti noin tunnin verran suuntaansa ja satamasta vuokrasimme skootterin. Skootteri oli käytössämme koko päivän ja ajoimme saaren halki nauttimaan kirkkaasta vedestä ja auringosta.

5.-6. päivä
Loikoilimme aurinkotuoleilla rantakadulla, koska emme jaksaneet lähteä kauemmas rannalle.

Illalla kapusimme Diocletianuksen palatsin kellotorniin katselemaan avautuvia maisemia. Kuvat puhukoon taas puolestaan.

7. päivä
Viimeisenä päivänä suuntasimme naapurikaupunki Trogiriin, jota oli kovasti kehuttu sen vanhan keskustan takia. Menimme Trogiriin bussilla - menomatka sujui mukavasti ilmastoidussa bussissa, mutta paluumatkalla pysähdyimme jokaisella matkan varrella olevalla pysäkillä ja tukahduttavan kuumassa bussissa elimistö saavutti lähes kiehumispisteen. Kaupunki oli kuitenkin ihan mukava, mutta emme viihtyneet siellä muutamaa tuntia kauempaa.

Ennen aikaista nukkumaanmenoa ja pakkaamista, nautimme vielä Splitin kauneudesta.

Anteeksi ja kiitos, että jaksoit lukea matkapostauksen loppuun. Koska edellisen postauksen kysymystulva oli valtaisa, päätän tämän lyhyen matkasarjan tähän. Edelleen saa toki kysyä, yritän vastata parhaani mukaan! :-)