Haaste: Kireämpi minä

Tasapainossa-blogin Terhin innoittamana minäkin asetin itselleni taas haasteen. Varmaan muistattekin, että kesäksi asettamani mekko-haaste ei päättynyt niin hyvin kuin toivoin? Kuten silloinkin kuitenkin jo mainitsin, haaste ei suinkaan päättynyt, vaikka rajapyykki tulikin vastaan.

(Välihuomautuksena: Tämän blogin tarkoituksena ei ole olla laihdutusblogi eikä elämäntapamuutos-blogikaan. Jos sellaista etsit, kannattaa lopettaa lukeminen heti alkuunsa. Tällä blogilla ei ylipäätään ole mitään suuntaa, vaan kirjoittelen aivopieruistani mielivaltaisessa järjestyksessä. Innostun ja luovutan. Innostun ja luovutan. Kierre jatkuu määrittämättömän ajan toistaiseksi.)

Laihdutus on muuten omaan korvaani kauhea sana. Sana laihdutus sisältää oman elämäni kontekstissa niin ikävän sävyn, että laihdutusprojektit on tuomittu jo ennalta epäonnistumaan. Laihdutetaan ja sitten elämä jatkuu entisellään (lue: yhtä lihavana, jopa lihavampana.)

En ole niin rohkea, että lähtisin jakamaan täällä kaikille avoimessa foorumissa minusta alusvaatteisillaan otettuja kuvia. Lisäksi lähipiirini voisi asiasta vähintään kiusaantua. Älkääkä ymmärtäkö väärin - nostan nämä, jotka niin tekevät, erittäin korkealle arvoasteikollani! Sitä vastoin jaan täällä mielelläni kuvia projektin eri vaiheista, kun vaan muistaisin niitä säännöllisesti napsia. Ehkä voin käyttää tuota keväällä otettua mekkoprojektin kuvaa jatkossa mittarina. Katsotaan, miten haaste etenee ja onko mitään infottavaa, ei vaan miten upealta bikinibeibeltä näytän joulukuussa.

Wagnerin tavoite

Terhin haaste on siis viiden viikon mittainen. Tämä viisi viikkoa sopii omaan mulle kaikki nyt heti -elämäntyyliini hyvin. Voihan haastetta jatkaa sitten aina määrätyn pituisissa jaksoissa. Terhi on muuten aika HC näissä touhuissa. Kahden tenavan äiti on fyysisesti mahtavassa kunnossa ja ammattitaito personal trainerina antaa hyviä eväitä projektiin. Ei sillä, en usko, että Terhilläkään on mitään vippaskonsteja takataskussa, vaan kaiken keskiössä on ruuan, liikunnan ja levon sopuisa suhde.

En halua ottaa projektista päänvaivaa, koska tiedän myös sen, että stressaamalla kilot eivät karise. Mutta ei myöskään suklaata, pitsaa, jäätelöä, korvapuusteja tai tacoja syödessä, kuten vielä viime viikolla luulin. Onneksi olen tänään taas viisaampi.

Tämä aamu alkoi vaa'an kautta ja jälleen erään ystäväni (kyseessä on lähes aina sama ystävä, ;-)) ajatukset alkoivat soimaan päässäni: "Et ole mikään koira, älä palkitse itseäsi". Ja niin Pavlovin koirakokeet tulivat jälleen mieleen. Kun kello kilkattaa, ei se merkitsekään päivittäistä herkkuhetkeä vaan sitä, että on aika laittaa liikettä niveliin! Myös pahoista tavoista voi oppia pois.

 

Tartutteko te Terhin heittämään haasteeseen?