sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Salil eka, salil vika

Kuka sano et saat tuloksii ilma duunii? Älä usko nii se on pelkkä satu.

Istuimme perjantaina iltaa ystäväni luona hyvän ruuan ja muutaman Somersbyn äärellä. Kun keittiöpsykologit meissä pääsivät valloilleen, mietimme nykyaikana valloilla olevia käsityksiä liikunnasta ja liikunnan hyödyistä. 

Saimme ennen puolen tunnin melko kovatempoisesta juoksulenkistä mahtavan euforian. Liikuntasuoritus oli lyhytkestoinen, mutta tuntui tehokkaalta ja kuona niin pään sisällä kuin kropassakin lähti liikkeelle. Juoksupyrähdyksen jälkeen tunsi tehneensä, ja päivän liikuntasuoritus oli sillä kuitattu.

Kun nyt miettii puolen tunnin juoksulenkkiä, se tuntuu turhalta. On juostava vähintään tunti, tai vähintään kymmenen kilometriä tai vähintään puolikkaan maratonin verran, jotta iltalenkki lasketaan iltalenkiksi. Ja entäs sitten se koulukunta, joka vannoo ainoastaan painojen, kahvakuulien ja painonnostokenkien nimeen? Olet tyhmä, jos juokset hullun lailla, koska se aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa ja sinusta tulee laiha läski. Ja se nimittäin, laihana läskinä oleminen, on synneistä pahin!

Olen jättänyt pääkoppaa tyhjentävät iltakävelyt pois, koska eihän se ole liikuntaa. Jos se ei aiheuta sinulle tuskaa, siitä ei ole hyötyä. No pain, no gain. Tämä kaikki, yhdistettynä sisälleni viritettyyn laiskuuteen, on aiheuttanut totaalikyllästymisen lähes kaikkeen liikuntaan. 

Tämän vuodatuksen pointtina ei edes ole se, ettei ihmisten pitäisi harrastaa raskasta liikuntaa. Ehdottomasti pitäisi! Ja pidän itsekin raskaasta liikunnasta ja itseni haastamisesta. Mutta johonkin tähän matkan varrelle on kadonnut se liikunnan ilo. Kun pitäisi tavoitella fitness-lavoja ja syödä raakaruokaa ja superfoodeja. Mitä erikoisempaa ruokavaliota noudatat ja mitä enemmän siihen kuluu rahaa ja energiaa, sitä parempi.

Ja kuka näitä ajatuksia päähäni suoltaa? Minä itse. Ja aion löytää sen liikunnan ilon uudelleen ja tehdä juuri niitä asioita, jotka ennenkin toivat minulle hyvän olon. Jos salille raahautuminen tuntuu tyhmältä, lähden ennemmin sille turhalle pääkoppaa tyhjentävälle kävelylenkille. Ei sitä koskaan tiedä, jos vaikka intoutuisi juoksemaan. Koska olen mieluummin laiha läski kuin läski.

Sä halusit saada hyötyy ilma kipu, naaa nigga.



6 kommenttia:

  1. Kirjoitit niin asiaa.. Kokoajan vähemmän arvostetaan sitä liikunnan tuomaa iloa ja sitä, että ylipäätään liikkuu, oli se sitten kevyen kävelylenkin tai lyhyen juoksupyörähdyksen muodossa. Nykyään joka paikassa törmää vain niihin ylisuorituksiin ja kaikki pitää tehdä paha maku suussa.

    No ei ehkä ihan näin hehe, mutta siis ihan täysin samaa mieltä sun kanssa.. Sama pointti :D Ite tosin oon niin huono liikkuja, että teen tasan just sitä mistä tykkään ja jokanen liikuttu minuutti on vaan plussaa :) Kuhan liikkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Taisin kirjoittaa tuon tekstin oikein paatoksella, mutta edelleen olen samaa mieltä siitä, että liikunnan pitää ensisijaisesti tuoda hyvää mieltä. Muut edut ovat vain sitten - no niitä etuuksia :-)

      Poista
  2. Ei muuta kuin ulos vaan nauttimaan ihanasta syksystä ja raikkaasta ilmasta! :) Ihan sama, mitä liikuntagurut sanoo... niiden mielipiteet muuttuu heti, kun jenkeissä joku uusi homma nostaa päätään ;) teet niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Ja hanki koira :D eipä tunnu lenkki kolme kertaa päivässä turhalta, tylsältä tai pakolta. Toisella on hätä - se on mentävä :) ja se fiilis, mikä on kun tulee kotiin, on mahtava. Ja ainakin joka päivä on kävellyt, vaikka ei olisi jaksanut tehdä muuta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin pitää nauttia reippailusta ja juuri siitä raikkaasta syysilmasta. Harmi kun sitä ei voi purkittaa talvea varten :-)

      Poista
  3. Oon tiiätkö just tällä viikolla kaivannu teharin kirpsakoita syyslenkkejä.. :( :')
    -k

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivot narikkaan, raitista ilmaa ja parasta seuraa - onko parempaa? <3

      Poista