Valohoitoa

 

 

Huomaatteko te, kuinka päivät ovat jo hieman pidentyneet vai onko se vaan tuo lumi ja kirpsakan kauniit pakkaspäivät, jotka mieltäni lämmittävät? En (mielestäni) useinkaan valita helteestä, pakkasista, vesisateesta tai muista luonnonilmiöistä, mutta pimeydestä valitan. Kai sekin jonkinlainen luonnonilmiö tällä pallonpuoliskolla on? Pimeys on kamalaa! Kun se syksyisin valtaa Suomen kuin varkain, järkytyn vuosi vuodelta enemmän. Aamulla herääminen on vaikeaa, mieli on maassa eikä se oma mieli jaksa oikeastaan edes kiinnostaa. Tekisi mieli kääriytyä vällyjen väliin kotiin, mutta se aiheuttaa huonon omatunnon, kun pitäisi olla reipas ja urheilla. Kurja olo + vällyt + lohturuoka + huono omatunto = kierre on valmis. Tämä on siis kaikki täysin pimeyden vikaa eikä ollenkaan olemattoman itsekurini.

Vaikka vihaan pimeyttä ja rakastan valoa, huomaan kuitenkin saman kaamosmasennusilmiön keväällä, kun valo lisääntyy. En osaakaan enää olla kaiken sen valon kanssa. Valo tunkee makuuhuoneeseen aamulla, se on läsnä illalla kun pitäisi käydä nukkumaan. Usein kevät on töidenkin puolesta kiireistä aikaa. Miten ärsyttävää, kun ei ehdi tehdä valolla kaikkea sitä mitä haluaisi: imeä itseensä syksyä ja talvea varten, säilöä sitä kellariin hillopurkkeihin ja täyttää pakastimeen minigrip-pusseihin.

Tässä vaiheessa vuotta, kun valoa on vielä niukasti, mutta sitä kuitenkin taas jo on, nautin jokaisesta säteestä.

Nauru pidentäisi ikää

Olin tänään elokuvissa katsomassa suomalaisen elokuvan Ainoat oikeat ja teatterissa ei ollut minun ja äitini lisäksi ketään muuta. Oli vapauttavaa nauraa räkäisesti tyhjässä salissa ja kommentoida välillä äänekkäästikin elokuvan käänteitä.

 

Olen tällä viikolla ollut paljon omissa ajatuksissani ja murehtinut oman elämän pieniä asioita ja muka-murheita. Onneksi ystävät ovat sitä varten, että he palauttavat maan pinnalle. Hyvä ystäväni lähti vuoden alussa Keniaan vapaaehtoistyöhön ja kun olen seurannut tämän reissun alkumetrejä, tekisi mieli läimäyttää itseä. Tässäkin kuvassa minä poseeraan paksussa untuvatakissani kahden komean (?) miehen välillä, suurimpana ongelmana, kumman heistä valitsisin...

 

Valitsin itseni (ja yhden merimiehen), sillä first things first ja hakuna matata vai mitä M? <3

Happy birthday J!

Viikonloppu hujahti töiden ja ystäväni syntymäpäivien merkeissä. Tänään olotila on ollut aavistuksen kohmeinen ja voisi sanoa, että tyhjä ja hiljainen koti ei ainakaan ole tätä kohmeisuutta helpottanut.

Eiliset juhlat olivat kuitenkin todella onnistuneet. Tunnelma oli leppoinen ja tarjoilut herkullisia. Osasyyllisiä tähän kohmeisuuteen voivat olla myös eiliset suola-, rasva-, sokeri- ja skumppaöverit.

 

Onneksi huomenna on taas maanantai - hyvä päivä aloittaa jälleen parempi elämä.

Pastaa ilman pastaa

Viikonlopun sisustushankinnoista intoutuneena kulutin sunnuntain siivotessa ja liinavaatteita ja pyyhkeitä läpikäydessä (en voi edelleenkään käsittää, että meillä on kahden hengen taloudessa 16 (!)
isoa kylpypyyhettä). Innostuspäissäni ruokailu unohtui ja puoli kymmenen aikaan havahduin siihen, että päivällinenkin pitäisi kai syödä ennen nukkumaanmenoa.

Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni kesäkurpitsasta tehtyä "pastaa". Koin joskus oivalluksen (joojoo, olen varmaan kasvanut tynnyrissä) ja pitkästä aikaa oikeasti innostuin jostain kokkaamiseen liittyvästä ja päätin kehitellä pikaisesti oman versioni tästä herkusta. Tässä se tulee:

Supersimppeli kesäkurpitsa-pähkinä-katkarapu"pasta"

Tarvitset:
- kesäkurpitsaa ruokailijoiden määrän mukaan, itse käytin yhden hengen annokseeni puolikkaan pienen kesäkurpitsan
- pähkinöitä, itse käytin cashew-pähkinöitä
- valkosipulinkynsiä oman maun mukaan
- katkarapuja
- öljyä, suolaa, pippuria
- kuorimaveitsen
- paistinpannun

Ja tee sitten perässä:
Raasta kesäkurpitsasta tagliatellemaisia suikaleita. Itse käytin kuorimaveistä, mutta tähän tarkoitukseen käy varmaan myös juustohöylä. Älä suikaloi sisusta, sillä se on vetinen eikä varmaan pysyisi kasassakaan. Sisuksen voi pilkkoa ruokaan mukaan.
Pilko valkosipulinkynnet pieneksi. Itse pilkoin kaksi pientä kynttä.
Lorauta öljyä pannulle ja heitä sekaan kesäkurpitsasuikaleet (+ sisus), valkosipuli ja pähkinät. Paista muutama minuutti niin, että kurpitsat ja pähkinät saavat hieman väriä.
Mausta suolalla ja pippurilla.
Kaada sekaan katkaravut. Paista katkarapuja pannulla vain sen verran, että ne lämpiävät. Jos katkarapuja paistaa liian kauan, niistä tulee sitkeitä ja pahoja.

Ja voilá! Ruoka on valmis ja voit nauttia lopputuloksesta.

Ruoka oli aivan mielettömän hyvää ja mikä parasta - uskomattoman nopeaa ja terveellistä. Ohjettahan voi varioida loputtomiin omien mieltymysten mukaan ja varmasti myös puhdas kasvisversio toimisi loistavasti. Itse aion tuunata ainakin Jussin kestosuosikista pasta bolognesesta (hellyyttävää) seuraavan kerran kesäkurpitsaisen version.

Jos kokeilette tai olette jo kokeilleet tätä kesäkurpitsalisuketta, vinkatkaa, millaisia ruokia olette varioineet. Tämä nousee nimittäin meidän talouden lemppariruokien joukkoon. Tai siis ainakin tämän hetkisen yhden hengen talouden.

Ei mitään asiaa

Mulla ei ole mitään asiaa, mutta halusin tulla moikkaamaan, kun edellisestä kerrasta on taas vierähtänyt paljon aikaa.

Jussi lähti viime perjantaina muutaman tunnin varoitusajalla seilaamaan ja mä olen tyytynyt seilaamaan vaan tätä Kotkan ja Kouvolan väliä. Paitsi seilasinhan mä viikonloppuna myös Lahteen tapaamaan ystävääni. Tyttöjen aikaa, hyvää nepalilaista ruokaa, kolme karkkipussia, yksi lakritsipatukka, Putous, UMK, paljon keittiöpsykologiaa ja maailma näytti taas sunnuntaina paljon paremmalta paikalta elää.

Kävin äitini kanssa lauantaina myös "vähän" shoppailemassa. Kerroinko mä muuten jo täällä, että aion pitää kukkaron nyörit supussa tänä vuonna? No, ihana Suvi Kouvolan Ananassista totesi, että heiltä loppuu työt jos kaikki ajattelevat noin. Eli puhtaasti kansantaloutta tukien kului viime lauantai.

Ananassin ostokset pääsevät varmasti myös tänne blogiin joku päivä, kun olisi a) aikaa kuvata päiväsaikaan b) valoa sillon kun olisi aikaa c) edes joku kuvaaja. Alla kuitenkin kotiimme hankittuja välttämättömyyksiä Kouvolasta, persoonallisesta sisustusliike Casamista. Casamista tarttui mukaan kuvan pöytä, tuoli ja tuo puinen rasia.

Miten sinun viikkosi on alkanut?

Baby one more time

Kuten eilen uhosin, lähdin uhmaamaan sadetta ja purkamaan energiaa pururadalle. Näin tammikuussa pururata ei ehkä ole siinä parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta ei se menoa haitannut. Koska Britney Spearsin Work Bitch on vaan kuulemma niin sairaan hyvä treenibiisi, oli tämä testattava omakohtaisesti. Laitoin biisin soimaan, venyttelin suurielkeisesti ulko-ovella ja sitten lähdin kiitoon ja oi KYLLÄ, se toimi loistavasti. (Myös noin viidennentoista kuuntelukerran jälkeen.)

Work Bitch:in jälkeen soittolistalla soi  myös muita Britneyn biisejä ja miten hyvin ja osuvasti ne sopivatkaan eiliseen mielentilaan ja kaikkiin niihin ajatuksiin, joita reippailun aikana päähäni nousi. Vai mitä mieltä olette...

Work Bitch

"Don't stop now
Just be the champion
Work it hard
Like it's your profession"

Baby one more time

Stronger

Oops, I did it again...

Nämä kaikki olivat ihan loistavia treenibiisejä vaihtelevaan intervallitreeniin, joka sisälsi vuoroin sadan metrin spurtteja, hölkkää ja kävelyä. Ehkä osasyynä tähän B-innostukseen saattoi olla myös valtava nostalgiaryöppy, jonka kappaleet aiheuttivat. Mietin vanhojen kappaleiden kohdalla, kehen olinkaan tämän biisin kulta-aikana palavasti rakastunut. Se oli sitä aikaa kun elämä oli vaikeaa, rakastuminen helppoa ja erot sydäntäriipaisevia - NOT.

Vielä tänäänkin hymyilyttää tämä mun ja Britneyn eilinen vuoropuhelu:

B: "You want a hot body?"  
A: "YEAH!"
B: "You better work, bitch"A: "@$€#%212"
B: "You wanna... look hot in a bikini?"
A: "YEAH!"B: "You better work, bitch"

Ideaali-ihminen

Kaikki alla olevat daamit ovat oman lajinsa huippuja urheilussa. Heillä on ominaisuuksia, jotka ovat tarpeen juuri siinä omassa lajissa. Ideaalia ihmisvartaloa ei kai ole olemassakaan, on vain kasa ominaisuuksia, joista toiset ovat parempia, toiset huonompia, ihmisestä ja omasta urheilulajista riippuen.

Välillä on vaikea muistaa, että emme ole samasta puusta veistettyjä. (Erityisesti tämä iskee silloin, kun kadehtii esim. mallimaisen Julia Toivolan bikinikroppaa...) MUTTA - koska kaikella on oltava aina opetus - onneksi niitä omia ominaisuuksia voi muokata ja kehittää. Kuka tietää, minkälainen bikinibeibe meikäläisestäkin kuoriutuu, kun saadaan tuo "pieni" laardikerros sulamaan. Itsestäänhän se ei toki tapahdu, joten nyt käyn vaihtamassa ihanan merinovillakerrastoni päälle ja lähden lenkkipolulle haukkaamaan happea.

Lisää oman urheilulajinsa huippuja löytyy tämän linkin takaa. Kuva kaapattu samaisesta osoitteesta. Sivulta löytyy myös mieskomeutta!

Lontoon ostoskori

Taisin kehua tekeväni oman postauksen Lontoon ostoksistani ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

 

GAP:illa oli kaikki tuotteet -50 %, joten ikuisuuden kestäneen sovitus- ja jonotusrumban jälkeen kiikutin kassalle tummansinisen bleiserin mustilla kanttauksilla ja ohuen, kauniisti laskeutuvan raitapaidan. Ostin Jussille tuliaiseksi täältä myös raidallisen neuleen.

 

 

Forever21:n alerekistä mukaan tarttui ihanan pehmeät ja joustavat pöksyt herkullisessa sävyssä.

 

 

Primarkin ostoshelvetin jouduin käymään läpi yksin, sillä välin kun shoppailukaverini jäivät kauhistuneina odottamaan minua liikkeen ulkopuolelle. Primarkista mukaan tarttui muutama trikoovaate ja tämä niittilaukku, josta pidän kovasti, vaikka se ei aitoa nahkaa olekaan.

 

 

Camden townista ostin kehystettäväksi julisteen Lontoon metrokartasta ja vedoksen vanhasta Voguen kansikuvasta. Toivottavasti nämä pääsevät joskus seinälle asti. Lisäksi ostin Camdenista täällä blogissakin aikaisemmin nähdyt pallovalot ja tämän ihanan pöllöpaidan, jonka sanoma oli ehkä ihanampi kuin itse paita. Nämä olivat meidän reissujengin tiimipaidat. <3

 

 

Ja pakolliset Victoria's secret hömpötykset.

 

 

Parempaa vuotta 2014

En voi käsittää, etten ole käynyt täällä blogissa edes toivottamassa hyvää uutta vuotta. Hyvää uutta vuotta siis teille hieman jälkikäteen!

Jaoin Facebookissa seuraavaa Heli Laaksosen runoa uuden vuoden kunniaksi ja aion noudattaa näitä ohjeita myös tämän vuoden muina päivinä. Olkoon se siis minun uuden vuoden, jos ei nyt varsinainen lupaus, niin ainakin tavoite.

 

Uure vuore ohjei:
Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei....

-Heli Laaksonen-

 

Meidän uusi vuosi vaihtui vanhempieni luona Kouvolassa. Hyvää ruokaa, pari lasia viiniä, lautapelejä ja naapureiden ampumien rakettien katselemista - näissä merkeissä vaihtui meidän uusi vuosi. 

 

 Teittekö te mitään lupauksia tälle vuodelle?