Valohoitoa

 

 

Huomaatteko te, kuinka päivät ovat jo hieman pidentyneet vai onko se vaan tuo lumi ja kirpsakan kauniit pakkaspäivät, jotka mieltäni lämmittävät? En (mielestäni) useinkaan valita helteestä, pakkasista, vesisateesta tai muista luonnonilmiöistä, mutta pimeydestä valitan. Kai sekin jonkinlainen luonnonilmiö tällä pallonpuoliskolla on? Pimeys on kamalaa! Kun se syksyisin valtaa Suomen kuin varkain, järkytyn vuosi vuodelta enemmän. Aamulla herääminen on vaikeaa, mieli on maassa eikä se oma mieli jaksa oikeastaan edes kiinnostaa. Tekisi mieli kääriytyä vällyjen väliin kotiin, mutta se aiheuttaa huonon omatunnon, kun pitäisi olla reipas ja urheilla. Kurja olo + vällyt + lohturuoka + huono omatunto = kierre on valmis. Tämä on siis kaikki täysin pimeyden vikaa eikä ollenkaan olemattoman itsekurini.

Vaikka vihaan pimeyttä ja rakastan valoa, huomaan kuitenkin saman kaamosmasennusilmiön keväällä, kun valo lisääntyy. En osaakaan enää olla kaiken sen valon kanssa. Valo tunkee makuuhuoneeseen aamulla, se on läsnä illalla kun pitäisi käydä nukkumaan. Usein kevät on töidenkin puolesta kiireistä aikaa. Miten ärsyttävää, kun ei ehdi tehdä valolla kaikkea sitä mitä haluaisi: imeä itseensä syksyä ja talvea varten, säilöä sitä kellariin hillopurkkeihin ja täyttää pakastimeen minigrip-pusseihin.

Tässä vaiheessa vuotta, kun valoa on vielä niukasti, mutta sitä kuitenkin taas jo on, nautin jokaisesta säteestä.