Mielenrauhaa etsimässä

Olen ilmoittautunut joogan alkeiskurssille. Kurssi on muutaman viikon päästä ja odotukset kurssista ovat korkealla. Olen täälläkin kuuluttanut, että kaipaisin uutta harrastusta. Tällä hetkellä salilla käyminen on jäänyt ja lenkkeilykin on lähinnä siitepölyn yskimistä keuhkoputkista.

Kevät on ollut melko stressaavaa ja kaipaisin harrastusta, jossa voisi heittää aivot narikkaan ja mieli lepäisi. Tai ylipäätään jotain harrastusta, jotta työpäivän jälkeen tulisi edes poistuttua kotoa.

Olen lukenut useana iltana Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino-kirjaa ja kirja on vienyt minut mukanaan. Voisin referoida tänne koko kirjan, mutta se ei yli 300-sivuisen kirjan kohdalla olisi välttämättä kovin mielekästä. Kehotan teitä kuitenkin lukemaan kirjan itse. Olen itse lukenut kirjaa kuin raamattua. Kirjasta löytyisi varmasti myös aihetta kritiikkiin, mutta itse olen niin vakuuttunut ja kokenut pitkästä aikaa oivalluksen hetkiä, etten löydä kritiikille sijaa.

Miten tämä kirjan ylistyspuheenvuoro sitten liittyy joogaan? Kirjassa Jaakkola kuuluttaa rentoutumisen tärkeyttä. Jotta kehon stressihormonit laskisivat päivän aikana edes hetkellisesti, on tärkeää varata aikaa rauhoittumiselle. Toivon, että löytäisin joogasta harrastuksen, jonka parissa voisin unohtaa kaiken muun, elää hetkessä ja vain nauttia kehon rääkkäämisestä.

Onko siellä joogaan hurahtaneita? Löytyykö teiltä jotain neuvoja untuvikolle? Oma joogakokemukseni kun rajoittuu vain ryhmäliikuntajoogaan ja veikkaan, että oikea astanga-jooga on hieman erilaista.

Meksiko, osa 4: Cozumel ja Chichen Itza

Jos sinua kyllästyttää nämä Meksiko-aiheiset postaukset, lupaan, että tämä on viimeinen.

Cozumel
Jussin vanhemmat olivat parhaillaan Meksikossa lomalla, kun ilmoitimme, että me tulemme perästä päin ja lennämme samalla lennolla takaisin Suomeen. He olivat Cozumelin saarella, joka oli lauttamatkan päässä suositusta Playa del Carmenin lomakohteesta. Niimpä eräänä päivänä nousimme paikallisbussiin ja suuntasimme vierailulle.

Vuokrasimme Cozumelilla Jeepin, jolla ajelimme saaren halki. Saari oli melkoinen jenkki- ja kanadalaisturistien rysä ja satamassa oli toinen toistaan suurempia risteilyaluksia. Koralliriutat ovat kuulemma Cozumelilla Meksikon parhaat, joten kun sadekuuro meni ohitse, nousimme veneen kyytiin ja lähdimme snorklaamaan koralliriutoille.

No missä ne kuvat sitten niiltä riutoilta ovat? No ne ovat vielä appiukkoni kamerassa enkä ole saanut aikaiseksi pyytää niitä itselleni. Lupasin, että tämä on viimeinen reissupostaus, mutta jos kuvat ovat jostain syystä tajuttoman upeita, pyörrän lupaukseni ja teen snorklausreissusta vielä oman kuvapostauksen.

En ole koskaan snorklannut koralliriutoilla, joten kokemus oli upea. Värikkäitä kaloja ja merikilpikonnia (!) ja pieni adrenaliinipiikkivalmius haiden varalta. Onnekseni (tai harmiksi) emme nähneet haita. Olisin luultavasti saanut halvauksen, jos olisimme nähneet hain, mutta olisihan se ollut kokemuksena mieletön. Ellei olisi itse joutunut päivälliseksi.

Meillä oli hyvä opas, joka uitti meitä ehkä noin puolen tunnin ajan riutalta toiselle. En osaa sanoa tarkalleen, paljon aikaa kului, sillä ajantaju katosi vedenalaista maailmaa seuratessa. Mahtava kokemus, vaikkei kuulemma vedä vertoja Punaisenmeren riutoille. Pitää joskus käydä katsastamassa nekin. Ja suuret valliriutat Australiassa...

Chichen Itza
Reissun kolmas retki sijoittui Chichen Itzaan, joka on noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Cancunista. Chichen Itza on vanha mayojen rakentama kaupunki, jota on kaivettu esiin 1900-luvun alusta lähtien. Kaivaukset jatkuvat käsittääkseni edelleen.

Chichen Itza valittiin vuonna 2007 maailman uusien seitsemän ihmeen joukkoon enkä ihmettele.

 

 

Wikipedia-faktaa:
El Castillo eli Kukulcánin pyramidi hallitsee aluetta keskeisellä paikalla. Paikalle rakennettiin temppeli jo noin 800 jaa., mutta nykyinen 25 metriä korkea porraspyramidi on tolteekkien aikakaudelta. Pyramidi on oikeastaan kivestä rakennettu mayalainen kalenteri. Porraskäytävä jakaa sen yhdeksän tasoa kahtia, jolloin saadaan luku 18 – kalenterivuodessa oli kahdeksantoista 20-päiväistä kuukautta. Neljässä porraskäytävässä on jokaisessa 91 askelmaa, kun lasketaan ylätaso mukaan saadaan 365 – vuoden päivien lukumäärä. Pyramidin jokaisella fasadilla on 52 litteää paneelia, jotka merkitsevät 52 kalenterikierron vuotta.
Joka kevät- ja syyspäiväntasaus maalis- ja syyskuussa alueelle kerääntyy paljon väkeä, koska silloin auringonvalon osuessa pohjoisen porraskäytävän sivulle, se muodostaa näkymän kiemurtelevasta käärmeestä (käärmeen päät on kaiverrettu portaikon alapäähän).

 

Ei, alueella ei tarvinnut olla huivi päässä, mutta oli aivan tajuttoman kuuma!

Ostimme Chichen Itzan matkan turistimatkojen myyjältä ja se oli virhe. Olisimme päässeet suoraan omatoimisesti bussilla paikalle ja aikaa alueella olisi jäänyt paljon enemmän. Jussin mukaan maya-kaupunki on 15 kilometriä pitkä ja me näimme tästä vain pintapuolen. Upea kokemus silti ja oppaan kertomat tarinat mayojen julmuuksista, mutta ennen kaikkea viisaudesta, saivat minut haukkomaan henkeä. Maya-kulttuurista pitää ehdottomasti lukea enemmän.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä maanalaiseen jokeen uimaan. Tämäkin paikka oli upea, mutta myös aivan täynnä ihmisiä.

Päällimmäisenä reissusta jäi mieleen tekemämme retket. Viikko on lyhyt aika uudessa kaupungissa, mutta mielestäni siitä saa huomattavasti enemmän irti, kun kiertelee eri paikoissa eikä käytä lomaa pelkästään auringossa makaamiseen. Me teimme sitäkin ja rusketus on häipynyt jo aikapäiviä sitten, mutta muistot retkistä säilyvät ikuisesti.

Meksiko osa 3: Isla Mujeres

Kuten taisin jo mainita, teimme matkan aikana reissuja lähialueille. Teimme kaikkiaan kolme matkaa: Isla Mujerekselle, Cozumelille ja Chichen Itza -mayakaupunkiin. Tämä postaus käsittelee Isla Mujerksen saarta.

Isla Mujeres on pieni saari, jonne pääsee näppärästi Cancunista lautalla. Vuokrasimme satamasta golfkärryn, jolla huristelimme saaren ympäri. Tämä golfauton vuokraaminen on ilmeisesti jonkunlainen tapa saarella, sillä kärryjä oli liikkeellä valtavasti.

 

Emme olleet ottaneet kauheasti selvää saaresta etukäteen, joten menimme sinne, minne nokka näytti ja "eksyimme" vahingossa kilpikonnien "tutkimus"laitokselle. En tiedä, kuinka virallinen tutkimuslaitos oli kyseessä, sillä kilpikonnien elinolosuhteet eivät olleet mairittelevat. Toivon todella, että kilpikonnat siirretään päivän päätteeksi kaakelialtaista johonkin muualle. Piha-altaassa oli kilpikonnien lisäksi kaloja ja jopa hai. Pääsymaksu laitokselle oli muutaman euron luokkaa.

Kilpikonnafarmin jälkeen jatkoimme matkaa saaren eteläkärkeen, nautimme kookosmaitoa suoraan tuoreista kookoksista, kävelimme luonnonrannoilla ja kävimme syömässä kivassa ravintolassa, josta oli mahtavat näkymät Karibianmerelle. Bongailimme delfiinejä, jotka paljastuivat tarkemmalla silmäyksellä harppuunakalastajiksi.

 

Jos olisimme yöpyneet eri paikoissa, olisin varmasti viihtynyt Isla Mujereksella pidempäänkin. Pienessä kylässä pystyi aistimaan rennon karibialaisen tunnelman.

Kiitollisuus

Tuntuu, että tällä viikolla moni pieni asia on mennyt päin p*rsettä. Olen sählännyt töissä ja kotona, lukinnut itseni ulos ruokakauppaan lähtiessä ja tuskastellut kirpparille menevien tavaroiden kanssa.

Keskiviikkona tajusin, että maanantaina Kouvolaan mukaan ottamani Tigerin housut eivät olekaan mukana. Mietin, mitä housuille on tapahtunut ja tulin siihen tulokseen, että olen pudottanut ne kiireessä kotipihallemme Kotkaan. Asia vaivasi minua koko työpäivän ja päivän päätteeksi hurautin Kotkaan - vain etsimään housujani. Housut eivät kävelleet vastaan pihalla, pyykkitelineellä tai rappukäytävässä ja kun avasin kotioven, tuli todella typerä tunne. Olin ajanut autolla tunnin kotiin housujen takia! Minulla oli vielä takki päällä, kun naapurimme soitti ovikelloa, kadonneet housut kainalossa. Vuolaiden kiitosten jälkeen suljin oven ja rojahdin sängylle istumaan. Eteisen lattialla minua odottanut kortti kummitädiltä, mahtava ilma ulkona ja lähimmäisen hyvyys olivat minulle liikaa ja kyyneleet valuivat valtoimenaan. Toivoisin, että tämä kiitollisuuden tunne, joka minut keskiviikkona, ja myöhemminkin pitkin viikkoa minut valtasi, muistuisi mieleen vuoden jokaisena päivänä.

 

Iloa viikkooni toivat muun muassa nämä työtovereiltani saadut kukat.

Olen liian herkkä valittamaan asioista ja "ongelmani" tälläkin viikolla ovat olleet hyvin vähäpätöisiä. Olemme ystävien kanssa tulleet jo teinivuosina siihen tulokseen, että jos elämän suurin ongelma on häiritsevä tyvikasvu, asiat ovat itse asiassa aika hyvin. Elämässä tulee nimittäin aina aikoja, jolloin tyvikasvu ei voisi vähempää kiinnostaa.

Minulla on asiat paremmin kuin pitkään aikaan. Moni juttu elämässä on loksahtanut kohdalleen. Olen kiitollinen elämästäni ja toivon, että osaisin aina olla.

 

 

Tämä on ollut ehdottomasti tämän kiitollisen viikon biisi:

 

 

Onnellista ja kiitollista viikonloppua!

Meksiko, osa 2: Rantaelämää

Kommenttilaatikossa ehdittiin toivoa juttua rantaelämästä, joten Meksiko-postausten toinen osa on kuvitettu rantakuvin.

Meillä reissuissa matkakaverina kulkee aina TripAdvisor. Sieltä olemme bonganneet monia hyviä ruokapaikkoja ja hotellivieraiden kokemukset tulee tsekattua tarkasti ennen huoneen varausta. TripAdvisorista katselimme myös Cancunin reissukohteita ja itseäni ei ainakaan yllätä, että listan kärjessä oli viime vuonna TripAdvisorin Travelers' Choice -kategorian voittanut ranta Playa Delfines. Käsittääkseni rannat Cancunissa eivät ole hotellien omistuksessa, vaan kuka tahansa saa leiriytyä rannalle. Vaikka siis esimerkiksi Cancunin hotel zone kulkee rantaviivan mukaisesti, ei rantakaistale kuulu hotellille, vaan se on kaikkien käytössä. Ainoastaan hotellien auringonottotuolit ovat hotellin omaisuutta.

Ne muutamat aamupäivät, jotka rannalla vietimme, vietimme Playa Delfineksellä. Otimme paikallisbussin keskustasta ja hurautimme aamulla rannalle, joka täyttyi yleensä vasta siinä vaiheessa, kun me jo keräilimme tavaroita pois. Kuvat puhukoon puolestaan.

Valkoinen hiekka ei ollut yhtään polttavaa, mikä johtuu ilmeisesti suuresta korallipitoisuudesta. Varjopaikat olivat maksuttomia ja leiriydyimme aina varjon alle. Oma pohjoismainen vaalea ihoni kärähtää melko nopeasti auringossa, joten varjon alla oli mukava lukea kirjoja ja hypähtää välillä mereen uimaan. Aurinko Meksikossa on polttavan kuuma ja vaikka suojakertoimet olivat korkeat, parhaiten auringolta suojasi varjo tai vaate.

 

Onnellinen marsu-selfie

Meksiko, osa 1: Ruoka ja värikäs Cancun

Vihdoin sain sen verran raivattua aikaa, että pääsen jakamaan Meksikon reissussa otettuja kuvia tänne blogiin.

Meksiko oli minulle matkakohteena täysin uusi tuttavuus ja Cancun, noh, ei ehkä edusta sitä autenttisinta Meksikoa. Cancun oli siis melkoinen turistirysä, mutta siellä missä on ihmisiä, on yleensä myös turvallinen olo, näin oli Cancunissakin.
Lentomatka ja aikaero ovat aika pitkiä vain viikon reissuun, mutta koska lomaa ei ollut enempää, oli tähän tyytyminen. Meillä oli onneksi suorat lennot, joten pääsimme Helsingistä Cancuniin VAIN 12 tunnissa.

Me yövyimme Cancunin keskustassa, josta teimme retkiä eri puolille. Tämä sopi meidän lomaamme hyvin, koska halusimme nähdä niin paljon, kun viikossa on mahdollista. Cancunissa on myös rantaviivaa myötäilevä hotel zone, jossa on vieri vieressä toinen toistaan isompia hotelleja. Tämä hotel zone oli Cancunin keskustaa pahempi turistialue, jossa kävi muun muassa dollarit maksuvälineenä. Cancunin ranta oli uskomattoman kaunis - kauniimpaa en ole nähnyt missään. Hiekka oli vitivalkoista ja hienoa, eikä polttanut jalkoja, vaikka lämpötila oli koko viikon kolmenkympin hujakoissa.

 

 

2 quesadillaa + 2 colaa = 62 pesoa eli n. 3,5 euroa.

Tärkein ensin eli ruoka:

Ruoka oli mielettömän hyvää koko viikon. Tuoreita raaka-aineita, tulisuutta ja aitoja makuja = ruokaa minun makuuni. Söimme aika paljon ruokakojuista ja muutaman kerran kärsin kramppaavasta vatsasta. Vältyimme kuitenkin pahimmilta ruokamyrkytyksiltä, onneksi. Ruoka oli lisäksi halpaa ja budjettimatkailija saa varmasti vatsan täyteen alle kympillä per päivä.

Aloitimme aamun usein quesadilloilla tai tortilloilla ja otimme lisäksi marja- tai hedelmäsmoothien, joka oli tehty marjoista tai hedelmistä, jäistä, kookosmaidosta ja kanelista. Mäkkärin mansikkapirtelö hävisi tuolle herkulle 100-0.

Myös liharuuat olivat poikkeuksetta erinomaisia. Liha oli rasvaista ja mureaa - ei lainkaan sitkeää kengänpohjaa, jota Suomessa usein saa. Täysi kymppi (tai kymppi miinus vatsavaivoista) Cancunin ruokatarjonnalle.

Värikäs Cancun:

Kaupunkina Cancun oli värikäs ja rento, melko lailla sellainen, mitä odotinkin. Rakennukset olivat hieman eri paria ja eri aikakaudelta. Toiseen taloon oli tehty remonttia ja naapuritalo saattoi olla alkuperäisessä kunnossa. Esimerkiksi meidän hotellimme oli vanha rakennus, joka on muutama vuosi sitten uusittu kokonaan. Vanha tunnelma oli kuitenkin onnistuttu säilyttämään. (Jos jotain kiinnostaa, yövyimme täällä.) Täytyy muuten antaa tunnustusta meidän hotellin henkilökunnalle. He neuvoivat väsymättä meitä ja vaikka välillämme oli joskus kielimuurikin, se selätettiin Google-translatorilla.

Taksilla matkustaminen keskusta-alueella on halpaa. Eksyimme reissussa kerran ja kun emme olleet ihan kartalla, nappasimme taksin hotellille. Lasku oli 2 euroa. Taksin hinta kannattaa aina kuitenkin sopia kuljettajan kanssa etukäteen, jotta ei joudu huijatuksi.
Päällimmäisenä minulle jäi Cancunista mieleen lintukoto, jossa ihmiset olivat ystävällisiä, eikä meitä (kai ;-)) huijattu kertaakaan.

Mainitsinkin jo, että teimme retkiä lähialueille. Palaan näihin seuraavassa postauksessa.

Jos joku asia kiinnostaa, enkä ymmärrä siitä täällä kertoa, kysykää niin vastailen parhaani mukaan.