Kiitollisuus

Tuntuu, että tällä viikolla moni pieni asia on mennyt päin p*rsettä. Olen sählännyt töissä ja kotona, lukinnut itseni ulos ruokakauppaan lähtiessä ja tuskastellut kirpparille menevien tavaroiden kanssa.

Keskiviikkona tajusin, että maanantaina Kouvolaan mukaan ottamani Tigerin housut eivät olekaan mukana. Mietin, mitä housuille on tapahtunut ja tulin siihen tulokseen, että olen pudottanut ne kiireessä kotipihallemme Kotkaan. Asia vaivasi minua koko työpäivän ja päivän päätteeksi hurautin Kotkaan - vain etsimään housujani. Housut eivät kävelleet vastaan pihalla, pyykkitelineellä tai rappukäytävässä ja kun avasin kotioven, tuli todella typerä tunne. Olin ajanut autolla tunnin kotiin housujen takia! Minulla oli vielä takki päällä, kun naapurimme soitti ovikelloa, kadonneet housut kainalossa. Vuolaiden kiitosten jälkeen suljin oven ja rojahdin sängylle istumaan. Eteisen lattialla minua odottanut kortti kummitädiltä, mahtava ilma ulkona ja lähimmäisen hyvyys olivat minulle liikaa ja kyyneleet valuivat valtoimenaan. Toivoisin, että tämä kiitollisuuden tunne, joka minut keskiviikkona, ja myöhemminkin pitkin viikkoa minut valtasi, muistuisi mieleen vuoden jokaisena päivänä.

 

Iloa viikkooni toivat muun muassa nämä työtovereiltani saadut kukat.

Olen liian herkkä valittamaan asioista ja "ongelmani" tälläkin viikolla ovat olleet hyvin vähäpätöisiä. Olemme ystävien kanssa tulleet jo teinivuosina siihen tulokseen, että jos elämän suurin ongelma on häiritsevä tyvikasvu, asiat ovat itse asiassa aika hyvin. Elämässä tulee nimittäin aina aikoja, jolloin tyvikasvu ei voisi vähempää kiinnostaa.

Minulla on asiat paremmin kuin pitkään aikaan. Moni juttu elämässä on loksahtanut kohdalleen. Olen kiitollinen elämästäni ja toivon, että osaisin aina olla.

 

 

Tämä on ollut ehdottomasti tämän kiitollisen viikon biisi:

 

 

Onnellista ja kiitollista viikonloppua!