Meksiko, osa 4: Cozumel ja Chichen Itza

Jos sinua kyllästyttää nämä Meksiko-aiheiset postaukset, lupaan, että tämä on viimeinen.

Cozumel
Jussin vanhemmat olivat parhaillaan Meksikossa lomalla, kun ilmoitimme, että me tulemme perästä päin ja lennämme samalla lennolla takaisin Suomeen. He olivat Cozumelin saarella, joka oli lauttamatkan päässä suositusta Playa del Carmenin lomakohteesta. Niimpä eräänä päivänä nousimme paikallisbussiin ja suuntasimme vierailulle.

Vuokrasimme Cozumelilla Jeepin, jolla ajelimme saaren halki. Saari oli melkoinen jenkki- ja kanadalaisturistien rysä ja satamassa oli toinen toistaan suurempia risteilyaluksia. Koralliriutat ovat kuulemma Cozumelilla Meksikon parhaat, joten kun sadekuuro meni ohitse, nousimme veneen kyytiin ja lähdimme snorklaamaan koralliriutoille.

No missä ne kuvat sitten niiltä riutoilta ovat? No ne ovat vielä appiukkoni kamerassa enkä ole saanut aikaiseksi pyytää niitä itselleni. Lupasin, että tämä on viimeinen reissupostaus, mutta jos kuvat ovat jostain syystä tajuttoman upeita, pyörrän lupaukseni ja teen snorklausreissusta vielä oman kuvapostauksen.

En ole koskaan snorklannut koralliriutoilla, joten kokemus oli upea. Värikkäitä kaloja ja merikilpikonnia (!) ja pieni adrenaliinipiikkivalmius haiden varalta. Onnekseni (tai harmiksi) emme nähneet haita. Olisin luultavasti saanut halvauksen, jos olisimme nähneet hain, mutta olisihan se ollut kokemuksena mieletön. Ellei olisi itse joutunut päivälliseksi.

Meillä oli hyvä opas, joka uitti meitä ehkä noin puolen tunnin ajan riutalta toiselle. En osaa sanoa tarkalleen, paljon aikaa kului, sillä ajantaju katosi vedenalaista maailmaa seuratessa. Mahtava kokemus, vaikkei kuulemma vedä vertoja Punaisenmeren riutoille. Pitää joskus käydä katsastamassa nekin. Ja suuret valliriutat Australiassa...

Chichen Itza
Reissun kolmas retki sijoittui Chichen Itzaan, joka on noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Cancunista. Chichen Itza on vanha mayojen rakentama kaupunki, jota on kaivettu esiin 1900-luvun alusta lähtien. Kaivaukset jatkuvat käsittääkseni edelleen.

Chichen Itza valittiin vuonna 2007 maailman uusien seitsemän ihmeen joukkoon enkä ihmettele.

 

 

Wikipedia-faktaa:
El Castillo eli Kukulcánin pyramidi hallitsee aluetta keskeisellä paikalla. Paikalle rakennettiin temppeli jo noin 800 jaa., mutta nykyinen 25 metriä korkea porraspyramidi on tolteekkien aikakaudelta. Pyramidi on oikeastaan kivestä rakennettu mayalainen kalenteri. Porraskäytävä jakaa sen yhdeksän tasoa kahtia, jolloin saadaan luku 18 – kalenterivuodessa oli kahdeksantoista 20-päiväistä kuukautta. Neljässä porraskäytävässä on jokaisessa 91 askelmaa, kun lasketaan ylätaso mukaan saadaan 365 – vuoden päivien lukumäärä. Pyramidin jokaisella fasadilla on 52 litteää paneelia, jotka merkitsevät 52 kalenterikierron vuotta.
Joka kevät- ja syyspäiväntasaus maalis- ja syyskuussa alueelle kerääntyy paljon väkeä, koska silloin auringonvalon osuessa pohjoisen porraskäytävän sivulle, se muodostaa näkymän kiemurtelevasta käärmeestä (käärmeen päät on kaiverrettu portaikon alapäähän).

 

Ei, alueella ei tarvinnut olla huivi päässä, mutta oli aivan tajuttoman kuuma!

Ostimme Chichen Itzan matkan turistimatkojen myyjältä ja se oli virhe. Olisimme päässeet suoraan omatoimisesti bussilla paikalle ja aikaa alueella olisi jäänyt paljon enemmän. Jussin mukaan maya-kaupunki on 15 kilometriä pitkä ja me näimme tästä vain pintapuolen. Upea kokemus silti ja oppaan kertomat tarinat mayojen julmuuksista, mutta ennen kaikkea viisaudesta, saivat minut haukkomaan henkeä. Maya-kulttuurista pitää ehdottomasti lukea enemmän.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä maanalaiseen jokeen uimaan. Tämäkin paikka oli upea, mutta myös aivan täynnä ihmisiä.

Päällimmäisenä reissusta jäi mieleen tekemämme retket. Viikko on lyhyt aika uudessa kaupungissa, mutta mielestäni siitä saa huomattavasti enemmän irti, kun kiertelee eri paikoissa eikä käytä lomaa pelkästään auringossa makaamiseen. Me teimme sitäkin ja rusketus on häipynyt jo aikapäiviä sitten, mutta muistot retkistä säilyvät ikuisesti.