Muutamassa viikossa on tapahtunut huimasti kaikenlaista, päällimmäisenä kuun lopussa häämöttävä muutto. Mihin me sitten muutamme? Hyvä kysymys, ei hajuakaan. Saimme oman kotimme vihdoin myytyä emmekä ole löytäneet tilalle uutta asuntoa. Luotan kuitenkin siihen, että asiat järjestyvät jotenkin - ne järjestyvät aina.
Olen pian 2,5 vuotta ajanut päivässä 125 kilometrin matkaa ja nyt päätimme muuttaa takaisin Kouvolaan lähemmäs työpaikkaani. En olisi koskaan uskonut tätä sanovani, mutta olen tästä muutoksesta todella onnellinen. Kotka on ihana kaupunki, mutta en koskaan kotiutunut sinne. Harmi, että kotia ei voi siirtää paikkakunnalta toiselle, mutta kuten ovikranssissammekin lukee - Home is where your heart is. Ja minun sydämeni on rakkaiden ystävien ja perheen luona täällä tunkkaisessa betonilähiössä.
Stressin lisäksi (vai siitä johtuen?) olen siitepölyallergia-antibiootti-flunssakierteessä ja tuntuu, että pään sisällä ei pyöri tällä hetkellä muuta kuin sahanpurua ja limaa. Eikä ehkä tarvitsekaan. Painelen nyt vällyjen väliin katsomaan Satuhäitä.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti