Rakas, sinusta on tullut pullukka!

Ystäväni toivoi, että kirjoittaisin enemmän treenijuttuja blogiin. En ole mikään himotreenaaja, mutta nautin suunnattomasti liikunnan tuomasta hyvästä olosta. Liikunta purkaa stressiä, rentouttaa ja tuo parhaassa tapauksessa onnistumisen tunteita ja lisää tätä kautta itsetuntoa.

Olen aina ollut urheilullinen, mutta viime vuosina olen kerryttänyt varteeni ylimääräisiä kiloja. Parasta aikaa taustalla pyörii Subin uusi ohjelma Rakas, sinusta on tullut pullukka! Aluksi kauhistelin tuota kamalaa ohjelmaformaattia, mutta mikä olisikaan paras tapa pudottaa painoa tai muuttaa elintapoja kuin yhdessä kumppanin kanssa? Tämä muutos toimii myös ystävän tai perheenjäsenen kanssa, sillä yhdessä tehdyt lupaukset on helpompi pitää ja toisesta saa tukea tiukan paikan tullen.

Olen huomannut myönteisen muutoksen omassa ystäväpiirissäni. Hampurilaisateriat ovat vaihtuneet terveellisempään ruokaan, tv:n katsomisen sijaan on kivempi lähteä liikkumaan yhdessä. Kun yksi innostuu paremmasta ruuasta ja liikunnasta, se tarttuu myös muihin. Muutamasta upeasta ystävästäni on tullut minulle esikuvia - he ovat pystyneet kääntämään oman kelkkansa, vaikka se on varmasti ollut vaikeaa. Miksen minäkin siis pystyisi?

Tällä viikolla ei ole ollut voimia lähteä kuntosalille, mutta tänään päätin tehdä jotain edes pikaisesti ennen sairaalaan lähtöä. Nappasin pölyttyneen kahvakuulan esiin ja tein reilun puolen tunnin pikatreenin.

Treeni sisälsi:
2 x 50 etuheilautusta kahvakuulalla
2 x 50 kahdeksikko kahvakuulalla
2 x 50 kylkitaivutus kahvakuulalla
30-20-10 vatsat: 30 x vatsarutistus, 30 x lantionnosto jalat ilmassa, 2 x 30 x kyynärpää - polvi, seuraava kierros 20 toistoilla ja viimeinen 10 toistoilla

Treenin kesto: reilu 30 min

Vaikka tämä ei ehkä kunnollista punttitreeniä vastaakaan, sain todellakin hien pintaan ja sykkeen kohoamaan. Olen melko mustavalkoinen mielipiteissäni ja jos treenataan, treenataan kunnolla. Jos voimat ovat vähissä ta aikaa on vähän, voi tehdä myös lyhyemmän treenin tai venytellä kunnolla. Olen varma, että sekin on sohvalla makaamista parempi vaihtoehto.

Tuho-osasto

Tämä viikko on sujunut mielenkiintoisissa merkeissä. Sunnuntai-iltana nukahdin kuin vauva touhuisan päivän jäljiltä. Puolilta öin Jussi herätteli minua varovasti ja alun murahtelujen ja muutaman kyljen kääntämisen jälkeen sain itseni hereille. Jussin polvi oli lukkiutunut (sängyssä maatessa!) eikä sitä saanut suoraksi. Kipu oli kuulemma piinaavaa emmekä kauaa aikailleet kun suuntasimme sairaalaan päivystykseen.

Jussi jäi sille tielle ja itse painelin uudelleen pehkuihin puoli kahden maissa. Monien käänteiden jälkeen Jussin polvi leikattiin vihdoin tänään. Nyt alkaakin sitten pitkä toipuminen ja meikäläinen pääsee jatkamaan hoitsun roolissa. Jussi on kyllä osannut tätä jo hyödyntääkin sen ajan, mitä olen tällä viikolla kotona ollut. ;-)

Meillä olisi pääsiäiseksi paljon kivoja suunnitelmia, mutta katsotaan nyt, mitkä niistä toteutuvat ja mitkä joudutaan kuoppaamaan. Pääsettekö te hyödyntämään pääsiäisvapaita vai oletteko töissä?

Minä pidän huomenna etätyöpäivän kotona ja tänään on tuntunutkin aivan perjantailta. Tämän illan aion nauttia kuitenkin yksinolosta ja huomenna saan toivottavasti rakkaan vieraan kylään ja potilaan kotiutettua!

Kevättä rinnassa - kevään toiveasut osa 3

Urheiluvaateinspiraatiota vaihteeksi - itse ainakin motivoidun värikkäistä urheiluvaatteista. Miksi sitten käytän salilla niitä ikivanhoja MUSTIA juoksutrikoita ja MUSTAA toppia? Olisiko tässä syy, miksi se salilla käyminen aina välillä maistuu puulta? ;-)

Aurinkoista tiistaita,
Anni

Toiveasu osa 2

Jos ulkona olisi jo hieman keväisempää, voisin kuvitella itseni kirmaavan ulkona yllä olevassa asussa. Mitä te odotatte eniten kevään pukeutumiselta?

Hiljainen viikko

Viikonloppu sujui ihanan rauhallisissa ja raukeissa tunnelmissa. Tiukka salitreeni aloitti viikonlopun perjantaina, ja kävimme paikkaamassa syntynyttä energiavajetta Rossossa.

Lauantaina Jussi lähti töihin ja minä suuntasin junalla Kouvolaan. Kävimme ystävieni kanssa Kuusankosken retkiluisteluradalla, tosin itse viime kerrasta viisastuneena olin kiertämässä rataa vain jalkaisin. (Kävimme radalla muutama vuosi sitten ja kiukuttelin muistaakseni lähes koko ajan. Tällä kertaa en halunnut pilata toisten luisteluiloa.)

 

Meikäläisen puhelin on edelleen huollossa...

Viimeinen vuorokausi ei sitten olekaan mennyt kuin Strömsössä...

Sauvat eivät ole minua, vaan perheemme herra Beania varten. Meinasin kirjoittaa muutaman sanan (kymmenen liuskan verran) kunnallisesta terveydenhuollosta, mutta koska olen tätä aihetta kolunnut jo tänään kyllästymiseen asti, tyydyn rooliini hoitajana.

Hyvää alkanutta viikkoa teille muille, haistatteko te ulkona jo kevään?

Sammuta valot - sytytä toivon liekki

Earth Houria vietetään taas tänään klo 20.30-21.30. Sammuta valot tunniksi ja sytytä kynttilät. Muista paloturvallisuus!

Alla tunnelmointia jo etukäteen.

Hyvää lauantai-iltaa! <3

Ottakaa oppia, tavalliset!

Salattujen elämien Roosaa näytellyt Sanna Sepponen jakaa myös ajatuksiaan onnellisuudesta Kodin kuvalehdessä ilmestyneessä artikkelissa Ottakaa oppia, tavalliset!

Käykää lukemassa Sannan ihania ja elämänmakuisia ajatuksia täältä.

Kaikki eivät taida ymmärtää, että kehitysvammaisilla on oikeus moikata, että kehitysvammaiset ovat vain ystävällisempiä kuin ihan terveet. Minun on helppo nauraa ja olla iloinen. -Sanna Sepponen-

Aurinkoista perjantaita!

Anni

Onnen avaimet lainassa

Tänään on ollut yksi niistä (harmittavan harvoista) päivistä, jolloin tunnen elämäni olevan tasapainossa. Mitä siihen sitten omalta osaltani tarvitsen? Ilmeisen hyväksi havaittu resepti tämän päivän osalta sisälsi:

- Lyhyen, mutta mielekkään työpäivän
- Aurinkoa
- Omaa aikaa
- Hyvää ja ravitsevaa ruokaa
- Liikuntaa ja onnistumisen elämyksiä
- Suunnitelmia
- Liikunta- ja iltasaunahetken ystävän kanssa

Oma onnellisuuteni koostuu pienistä asioista. En tule onnelliseksi tavaroista, en edes edellisen postauksen Pradan laukusta, jos sellaisen saisin joskus omistaa. (Mutta väärinymmärrysten välttämiseksi korjataan, että vallan iloiseksi kuitenkin!)

(Tuo Prada-laukku pitäisi minut muuten Jussin laskelmien mukaan onnellisena ainakin parin vuoden ajan. Tähän tulokseen hän pääsi laskiessaan ilon, jonka saan viiden euron arvoisesta tulppaanikimpusta...)

Jos ei takerruta siihen, miten Jussi minun onnellisuuteni hinnoitteli, jo pelkkä ajatus siitä, että joku haluaa tehdä juuri minut maailman onnellisimmaksi ihmiseksi, tekee minut suunnattoman onnelliseksi. Näitä ihmisiä on elämässäni muitakin: ihanat ystävät ja perheeni, kakkosperheeni ja sukulaiset.

Jotta tästä ei tule pelkästään kiitospuhetta, mietin usein, teenkö minä nämä ihmiset onnellisiksi? Miten voisin omalta osaltani tuoda hyvää mieltä ja iloa läheisteni elämään?

Perustin tämän blogin itseäni varten. Haluan opetella kiitollisuutta elämän pienistä asioista. Koin ja koen, ettei elämässäni tapahdu mitään mielenkiintoista tai erikoista, mistä voisin kirjoittaa. Tämän blogin avulla toivon jonain päivänä ymmärtäväni, miten mahtava oma elämäni oikeasti onkaan. Vaikka minulla olisi miljoonia, kalliita vaatteita, asuntoja ja autoja, mutta ei tätä omaa pientä ja rakasta elämääni, en olisi onnellinen. Kiitollisuus - voisiko siinä piileä onnen avain?

Hyvää yötä ja alkavaa viikonloppua, rakastakaa lähimmäistänne niinkuin itseänne. Vai pitäisikö sanoa toisin päin?

 

Polyvore-sekoaminen

Lähdin tänään töistä jo puoli kolmelta ja en muistanutkaan, miten hyvältä lyhyemmät työpäivät tuntuvat! Ennen illan Balancea ja lenkkiä kävin kiduttamassa itseäni Polyvoressa ja kokosin itseäni miellyttävän asukokonaisuuden kevääksi.

Ahh, mitä ihanuuksia! Mitä mieltä olette?

Note to self: laita lotto vetämään.
 

 

Anonyymit puhelinriippuvaiset

Hei, olen Anni ja olen puhelinriippuvainen.

Puhelimeni on ollut viikon huollossa ja otin Lumiani tilalle vanhan, aikoinaan muutaman kympin maksaneen nokialaisen hirmuliskokaudelta (2005).

Näiden seitsemän älypuhelittoman päivän aikana olen hyppinyt seinille, koska Facebook ja lempiblogini eivät kuljekaan enää mukanani käsilaukussa. Mistä tarkistan nyt osoitteet? Aukioloajat? Myös osa puhelinnumeroista katosi puhelimen mukana.Olen harmitellut sitä, kun Instagramia ei saa (vielä) Lumiaan. Sehän tästä riippuvuudesta vielä puuttuukin! Minusta on tullut säälittävä.
Puhelinriippuvainen olen ollut siitä asti, kun sain ensimmäisen puhelimeni, mutta tämä some-riippuvuus on jotain uutta.

Tämän viikon olen vieroittanut itseäni. Ei tee mieli kantaa puhelinta jatkuvasti mukana, koska sillä ei voi "kuin soittaa ja tekstata". Tunsin itseni tänään fossiiliksi lähettäessäni tekstiviestiä.

En malta odottaa, että saan rakkaani taas takaisin.

Kuva täältä.

Aloe-kutsuilla

Kuten muutama viikko sitte kirjoitinkin, vietimme eräänä lauantaina pienellä porukalla aloe-kutsuja. Olen ensimmäisen kerran tutustunut Foreverin aloe vera -tuotteisiin muutama vuosi sitten ja tuotteet olivat mielestäni laadukkaita.

Forever-sarjaan kuuluu kaikkea voiteista vitamiineihin ja kosmetiikkaan. Tunnetuin Forever-tuote on kuitenkin aloe vera gel, joka on nimensä mukaisesti geelimäistä, aloe vera -kasvista talteenotettua mehua.

Foreverin sivuilta lainattua:

Aloe vera sisältää myös paljon erilaisia kasvikemikaaleja, jotka työskentelevät yhdessä ravintoaineiden kanssa vatsassa ja suolistossa ja edistävät näin hyvinvointia. Vatsalla on tärkeä merkitys vastustuskykymme kannalta, joten on tärkeää, että se voi mahdollisimman hyvin.

Päivittäisannos Aloe veraa pitää vatsan limakalvot kunnossa, säilyttää hyvien ja huonojen bakteerien välisen tasapainon, edistää ruoasta saatavien ravintoaineiden imeytymistä ja ehkäisee liian happaman ympäristön muodostumista vatsaan. Myös Aloe veran ihonhoidolliset vaikutukset on tunnettu jo pitkään.

Moni suhtautuu kriittisesti aloe vera -tuotteisiin, erityisesti tähän mehuun. Olenkin päättänyt testata tuota mehua kolmen kuukauden ajan ja katsoa, vaikuttaako se kehooni ja vatsani toimintaan positiivisesti. Mitään varsinaista ongelmaa minulla ei vatsani kanssa ole enää hetkeen ollut, koska olen opetellut syömään säännöllisesti. Ennen saatoin paastota puoli päivää ja tietysti tästä seuraisi iltatankkaamista ja sokerista ja hiilarista aiheutuvaa krapulaa: huonoa oloa, turvotusta ja kiukkua.

Mutta palataan takaisin aloe veraan. Omalla logiikalla ajateltuna: jos kuona elimistöstä poistuu ja ravintoaineet imeytyvät paremmin, eikö tämä tarkoita kokonaisvaltaista hyvää oloa? Ehkä tämä voisi olla oma tavoitteeni aloe-kuurin jälkeen: energisempi minä.

Pelkällä aloe vera -mehulla tätä tavoitetta ei tietenkään saavuteta, vaan lisäksi tarvitaan puhdasta ja monipuolista ravintoa sekä liikuntaa. Jos muutoksia tapahtuu, mistä tiedän, että ne johtuvat juuri tästä mehusta eikä esimerkiksi ruuan tarkkailusta tai liikunnan lisäämisestä?

Aloe vera -kutsuista intoutuneena ryhdyin itsekin Forever-tuotteiden jälleenmyyjäksi, lähinnä sen vuoksi, että voisin ostaa tuotteita itselleni edullisemmin. Never say never, mutta en ainakaan toistaiseksi ole vaihtamassa alaa. :-D Juoma on mielestäni kallista, litran pullo kestää noin kuukauden ja maksaa 30 euroa. Jos juoma todella tekee sen, mitä lupaa, euro päivässä ei kuitenkaan ole paljon oman hyvinvoinnin puolesta. Sen summan voisi käyttää hullumminkin. En kuitenkaan voi enkä halua tuotetta suositella kenellekään, ennen kuin olen sen itse testannut.

Heräsikö teille kysymyksiä aloe vera -juomaan tai jälleenmyyjäksi ryhtymiseen liittyen? Olen untuvikko vielä tässä asiassa, mutta ohjaan teidät kinkkisissä kysymyksissä viisaampien puheille.

Palailen muiden Forever-tuotteiden osalta asiaan myöhemmin. :-)

Motivaatiopiikki

Kuten edellisessä postauksessa uhosin, on tästä viikosta tultava parempi ja siltä tosiaan vaikuttaa ainakin ensimmäisen päivän perusteella.

Minua on vaivannut jo pitkään motivaatiopula liikunnan suhteen...

Pyrin kirjaamaan kaikki liikuntasuoritukseni Heiaheian liikuntapäiväkirjaan ja kuten merkinnöistä huomaa, olisi liikunnan määrässä parantamisen varaa. Vaikka viime viikko oli kurja, kävin silti useana päivänä kävelyllä, mikä on tietysti sekin sohvalla makaamista parempi vaihtoehto. Pitkän työpäivän jälkeen pääkoppa suorastaan huutaa raitista ulkoilmaa, varsinkin kun istun päivät päätteen äärellä. Liikunta on parasta, ja kaiken lisäksi pääsääntöisesti ilmaista terapiaa, sen pääsin taas viime viikolla todistamaan.

Tänään pääsin pitkästä aikaa salille asti. Totuushan on se, että kotipihastamme kuntosalin pihaan kävelee reilussa minuutissa eli tämä pääseminen ei ole ollut mistään muusta kiinni kuin omasta viitseliäisyydestäni. Koska päätin eilen, että tästä viikosta tulee hyvä, aion siitä myös tehdä sellaisen.

Jussi teki minulle uuden saliohjelman ja alkumarinan jälkeen lähdin sitä toteuttamaan. Punttitreeni on parhaimmillaan äärettömän kivaa - ja äärettömän rankkaa. Tänään se oli pitkästä aikaa molempia ja pieni punttikipinä syttyi jälleen johonkin sisimpääni. Toivottavasti tämä kipinä ei hetkeen laannu. :-)

Miten te motivoitte itseänne ja löydätte treeni-innon aina uudelleen?

Repsikan puolella katsotaan motivoivia treenivideoita ja on meitä mimmejäkin niissä muistettu. Treenaamisen ei aina tarvitse olla niin vakavaa. ;-) Treeni-intoa toivottaa yökyöpeli.

 

Pst. Uskokaa tai älkää, mutta kirjoitan tätä OMALTA koneeltani. Aahh <3

Surun pyyhit silmistäni

Sanompa vaan, että tää viikko on ollut vertaansa vailla. Töissä oli ihan superkiireistä ja teinkin viime viikon aikana ylitöitä ainakin yhden työpäivän verran. Työtehtäviä olisi riittänyt vielä useammallekin päivälle, mutta sitten muistin taas tiimimme moton - ei työ tekemällä lopu.

Kuten kävin täälläkin jo alkuviikosta hyperventiloimassa, oli tietokoneeni laturi mystisesti hajonnut työpäivän aikana. Uutta laturia ei Mr. Beanin mukaan ollut saatavilla lähempää, joten se kulkee nyt etanapostilla Saksasta saakka. Viimeisimmän tiedon mukaan laturin pitäisi olla meillä tiistaihin mennessä. Olen varma, että tässä ehtii mennä vielä monta asiaa vikaan, enkä edes uskalla kirjoittaa niistä tänne...

Torstaina oli puhelimen vuoro. Nappasin puhelimeni työpäivän päätteeksi pöydältä taskuun ja kun pääsin kotiin, ei puhelin enää käynnistynytkään. Ystävällinen nuorimies pakkasi puhelimen perjantaina huoltoa varten ja nyt sitten vain odotellaan, kuinka kauan huollossa mahtaa kestää. Sanonta "menneen talven lumia" ei jostain syystä kuulostanutkaan enää niin hauskalta.

Suunnaton koti-ikävä on piinannut minua koko viikon. Toinen puoliskoni oli Kolilla perjantaihin asti ja majailin suosiolla vanhempieni luona Kouvolassa. Jussi tuli perjantaina iltajunalla Kouvolaan ja tämä lievitti pahinta koti-ikävää.

Muutenkin surkean viikon kruunasi eilen pidetyt hautajaiset. Olen itkenyt viikolla muistopuhetta kirjoittaessani, työpaikalla erästä mulkkua (okei tähän saattoi sekoittua myös pienoista väsymystä ja surua) sekä koko eilisen päivän ja vaikka kuinka yrittäisin, ei minusta irtoa enää kyyneltäkään.

Heräsin tänään auringonpaisteeseen omassa kodissani, oman rakkaani vieressä ja kaikki oli hyvin. Laiska aamu, ei kiire minnekään ja kokonainen päivä aikaa vain olla. Sitä olen tehnytkin: nauttinut ihanasta ulkoilusäästä, kotitöistä (voi kyllä, olen suorastaan kaivannut kotitöitä!) ja parhaan ystäväni seurasta. Tehnyt hyvää ruokaa ja pessyt pyykkiä koko päivän. 

Uudet Sorellit pääsivät tänään testiin ja testi läpäisty kiitettävin arvosanoin.

Joku hykertelee tällä hetkellä siellä ruudun toisella puolella, miten hassulta aurinkolasit näyttävät joka kerta päässäni...

Nyt olo on onnellisen raukea, uusi viikko voi alkaa. Parempaa viikkoa minulle ja teille!

Taltuta sokeririippuvuus

Ystäväni vinkkasi minulle mielenkiintoisesta nettiartikkelista liittyen sokeririippuvuuteen. Artikkeli löytyy täältä. Juttu ei sinänsä sisällä mitään uutta tietoa, mutta tämä herätys tulee nyt taas oikeaan aikaan. Ajatukset eivät siis ole omiani vaan poimittu suoraan artikkelista.

Niille, jotka eivät jaksa lukea artikkelia kokonaan, artikkeli lyhyesti:

- Sokeri on hiilihydraattia.
- Hiilihydraateista käytetään yleisnimitystä sokerit ja ne jaetaan kolmeen ryhmään; sokereihin, tärkkelykseen ja ravintokuituun.
- Hiilari ravintokuidun muodossa on hyvästä.
- Hyvä, pehmeä rasva on hyvästä.
- Proteiini on hyvästä.
= Normaali ruokavalio on hyvästä. (Mikä on kenellekin normaalia?)
- Lainaan tämän, koska en itse osannut sanoa sitä lyhyemmin:

Hiilihydraatteja ei kannata syödä isoja määriä kerrallaan. Paketillinen leipää, kattilallinen makaronia tai jättipussi karkkia yhdeltä istumalta on takuuvarma keino saada itsensä "sokerihumalaan" - ja sitä seuraavaan "krapulaan" eli oloon, jossa väsyttää, ärsyttää ja turvottaa. Insuliinin avulla ylimääräiset hiilihydraatit muuttuvat rasvaksi vyötärölle.

No aijaa??

 

- Nykyisin käytettävä suuri sokerimäärä ei ole normaalia ihmiskeholle, mutta yksilöllisiä vaihteluita toki on - toiset sietävät sokeria suuriakin määriä. Itse en.
- Taas lainaus:

Sokeri on eräänlainen huume, josta eroon pääseminen ei ole helppoa vaan vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja kykyä ottaa opikseen virheistään. Repsahdukset ovat osa oppimisprosessia, vaikka ne kestäisivät viikkoja tai jopa kuukausia. Kerran repsahdettuaan osaa kenties seuraavalla kerralla välttää tilanteen, joka repsahtamiselle altistaa.

Onko siellä muita sokerihiiriä? Olen itse aina kehuskellut olevani niitä ihmisiä, jotka eivät ole SOKERIN perään. Samaan aikaan mottoni kuuluu: "Kappas, lempiruokaani hiilaria". Eli minäkin olen todellinen sokerihiiri, sillä hiilari on sokeria ja syömäni hiilarit eivät todellakaan kuulu tuohon ravintokuidut-luokkaan.

Kuten olen täälläkin maininnut, olen yrittänyt syksystä asti siistiä ruokavaliotani ja olen siinä osittain onnistunutkin. Silti repsahduksia tulee viikoittain ja saa tullakin - silloin taas muistan, miten kurja olo moskaruuasta tulee.

Tsemppiä meille tähän ikuisuusprojektiin ja ruokakaapin siivoustalkoisiin! Käytin sanaa me, koska tiedän meitä olevan myös siellä ruudun toisella puolella.

 

Anni

Puh huijaa

Mieleeni tuli vanha vitsi vuosien takaa:

Tex Willer ja Nalle Puh pelasivat korttia. Nalle Puh voitti koko ajan. Väsyneenä Tex Willer istuutui sängylle ja huokasi:
- Puh huijaa.

Kuten arvata saattaa, aloin nauraa vitsille (yksikseni) suunnattomasti. Hulluilla on halvat huvit, idiootilla ilmaset, vai miten se meni.

Tänään on ollut pitkä päivä ja senhän huomaa myös juttujen tasosta...
Herätyskello on soinut jo viiden jälkeen ja klo 6.00 olin reippaana jonottamassa Kouvolan juna-aseman kioskilla itselleni aamupalaa. Tänään oli hieman erilainen työpäivä kun olin Helsingissä tutustumassa kollegoihin. Ehdottomasti virkistävää vaihtelua toimistolla puurtamiseen, mutta pitkät päivät vaativat kuitenkin aina veronsa.

Olen ollut tämän viikon vanhempieni luona Kouvolassa ja tänään kokkailimme maistuvaa iltapalaa. Jostain kumman syystä iltapalat hupenivat parempiin suihin ennen kuin jaksoin kaivaa kameraa esiin. Iltapala koostui kuitenkin uunissa paistetuista bataattilohkoista, pannulla paistetusta halloum-juustosta ja vihreästä salaatista. Ja lasillisesta punaviiniä.

Tällä hetkellä tuntuu, että voisin painella suoraan pehkuihin. Ja koska Vatikaanissa on valittu uusi paavikin, ei tarvitse tätäkään asiaa enää jännittää ;-)

Nyt painun suihkuun hihittelemään vielä Puh_huijaa-vitsille.

Karenssissa

Olen tällä hetkellä blogikarenssissa, koska kahden hengen perheemme toinen osapuoli, Mr. Bean hajotti läppärini laturijohdon. Minulle vannottiin käsi sydämellä asian korjautuvan tänään, mutta katsotaan...

Tämä kuva ei ole mielenosoitus teille eikä edes Mr. Beanille, mutta tuo sympaattinen "haistaka paska" herätti hilpeyttä lauantaiaamuna matkalla Kouvolaan ja sieltä edelleen Lahteen.

Hyvää tiistaita kaikille, palaan tänne mahdollisimman pian.

<3: Anni

Drinking coffee with your mother. Am I getting closer?

Viikonloppu on mennyt yhdessä hujauksessa. Olin eilen Lahdessa moikkaamassa ystävääni ja taisimme olla ainoat ihmiset koko kaupungissa, joita Salpausselän kisat eivät kiinnostaneet. Tai olisi ehkä jopa kiinnostanut, mutta viimekertaisesta tapaamisesta oli ehtinyt hurahtaa liki puoli vuotta. Aika kului siis huomaamatta kuulumisia vaihtaessa ja hyvän ruuan parissa. Seuraavat treffit sovimme Korkeasaareen kesällä.

Minulla on useita ystäviä, joiden kanssa näemme harvoin. Puoli vuotta viime tapaamisesta kuulostaa ikuisuudelta, ja sitä se onkin. Puolessa vuodessa on tapahtunut paljon, mutta silti tavatessa tuntuu, kuin olisimme nähneet eilen. Tapaamiset näiden ihmisten kanssa antavat paljon ja joka kerta riemastun suunnattomasti, kun tajuan, että tosiystävät pysyvät, vaikka vesi Kymijoessa ehtisi välillä jäätyäkin. Ystävyys ei jäädy.

<3

Junamatkalla Lahdesta Kouvolaan pääsin istumaan Helsingistä tulleen ystäväni viereen ja jatkoimme iltaa Forever-kutsujen parissa Kouvolassa. Palaan näihin Foreverin aloe vera -tuotteisiin vielä uudelleen ja nämä tulevat varmasti tässä kevään aikana tutummaksi. :-)

Olin ostanut kuohuvaa suuremmallekin seurueelle, mutta päädyimme ystäväni kanssa kumoamaan pullon kaksistaan. Maailma parantui ja sydän keveni.

Alla oleva kuva ei liity eiliseen, mutta kuohuvaan kuitenkin.

Tänään olo ei enää ollutkaan niin kevyt, sillä kuohuviinin turruttama pää tuntui hyvin raskaalta. Lähdin päiväjunalla kotia kohti ja asemalta lähdimme Jussin koti"kaupunkiin" Haminaan. Nostin alhaiset verensokerini pilviin suklaakonvehdeilla ja päivä jatkui enemmän ja vähemmän syömisen merkeissä. Istun tällä hetkellä kotona ja poden pientä syyllisyyttä laiminlyödystä ruokailusta. Onneksi huomenna on taas lempipäiväni maanantai, jolloin voi aina aloittaa alusta.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja voimia alkavaan viikkoon!