- Lyhyen, mutta mielekkään työpäivän
- Aurinkoa
- Omaa aikaa
- Hyvää ja ravitsevaa ruokaa
- Liikuntaa ja onnistumisen elämyksiä
- Suunnitelmia
- Liikunta- ja iltasaunahetken ystävän kanssa
Oma onnellisuuteni koostuu pienistä asioista. En tule onnelliseksi tavaroista, en edes edellisen postauksen Pradan laukusta, jos sellaisen saisin joskus omistaa. (Mutta väärinymmärrysten välttämiseksi korjataan, että vallan iloiseksi kuitenkin!)
(Tuo Prada-laukku pitäisi minut muuten Jussin laskelmien mukaan onnellisena ainakin parin vuoden ajan. Tähän tulokseen hän pääsi laskiessaan ilon, jonka saan viiden euron arvoisesta tulppaanikimpusta...)
Jos ei takerruta siihen, miten Jussi minun onnellisuuteni hinnoitteli, jo pelkkä ajatus siitä, että joku haluaa tehdä juuri minut maailman onnellisimmaksi ihmiseksi, tekee minut suunnattoman onnelliseksi. Näitä ihmisiä on elämässäni muitakin: ihanat ystävät ja perheeni, kakkosperheeni ja sukulaiset.
Jotta tästä ei tule pelkästään kiitospuhetta, mietin usein, teenkö minä nämä ihmiset onnellisiksi? Miten voisin omalta osaltani tuoda hyvää mieltä ja iloa läheisteni elämään?
Perustin tämän blogin itseäni varten. Haluan opetella kiitollisuutta elämän pienistä asioista. Koin ja koen, ettei elämässäni tapahdu mitään mielenkiintoista tai erikoista, mistä voisin kirjoittaa. Tämän blogin avulla toivon jonain päivänä ymmärtäväni, miten mahtava oma elämäni oikeasti onkaan. Vaikka minulla olisi miljoonia, kalliita vaatteita, asuntoja ja autoja, mutta ei tätä omaa pientä ja rakasta elämääni, en olisi onnellinen. Kiitollisuus - voisiko siinä piileä onnen avain?
Hyvää yötä ja alkavaa viikonloppua, rakastakaa lähimmäistänne niinkuin itseänne. Vai pitäisikö sanoa toisin päin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti