Jouduin tänä(kin) aamuna toteamaan, että ohittaminen on mahdotonta, kun edessä ajoi noin kahdenkymmenen auton letka ja turvaväli näiden autojen välillä oli, noh, olematon.
On päiviä, jolloin onnistun saamaan itseni hermoromahduksen partaalle milloin mistäkin syystä. Yleensä nämä syyt ovat jotakin tämän aamuisen autoilukulttuurin kaltaisia eli maailman mitättömämpiä.
Tänä aamuna heräsin pitkästä aikaa pirteänä ennen kellon soittoa. Fiilis töihin lähtiessä oli poikkeuksellisen hyvä.
Jokin päässäni kuitenkin tuossa työmatkalla napsahti ja kun tuota paskatietä (Kotka-Kouvola) köröttelin, olin varma, että huono päiväni jatkuisi iltaan asti. Kirosin puoliksi huutaen, kun Ibiza ei kiihdy yhtä nopeasti nollasta sataan kuin minä. Olen varsinainen tulisielu ja välillä yllätän itsenikin sillä, miten pienistä asioista pimahdan. :-D Kuulostanpas tasapainoiselta.
Koen tätä tekstiä kirjoittaessani jonkinlaista heräämistä. Aamuni alkoi hyvin, sattui jotakin työmatkaani hidastavaa ja päätinpä sitten mielessäni, että koko loppupäivä on piloilla. Uskon, että itseään psyykkaamalla voi vaikuttaa paljonkin omaan mielenhallintaansa ja -tilaansa. No, tätä opettelen vielä itse ainakin.
(Jutullani oli varmaan myös pointti, mutta se taisi kadota jo aikoja sitten johonkin rekkajonojen ja Keltakankaan välille.)
Töissä törmäsin seuraavaan Yle-uutisten sivustoon ja vaikka juttu on pitkä, en voinut jättää tekstiä lukematta. Omat mitättömät murheeni muuten katosivat sen siliän tien.
Parempaa torstai-iltaa meille ja - think positive!
Anni
Niin paljon autossa istuvana ihmisenä, I SO FEEL YOU! Liikenneraivo on jotain käsittämätöntä. Mutta kun kerran näin miehen, joka oli niin raivon vallassa, että jonon seisoessa NOUSI autosta puimaan nyrkkiä edessä olijoille, totesin että ihan turhaa. Se on vaan NIIN turhaa. Nykyisin naureskelen idioottimaisesti ajeleville ja ohittaessani näytän mielessäni keskaria ja nauran päälle. Se jotenkin helpottaa. Sitten ei tule mietittyä niitä asoita. Hyvä musa saa myös hyvälle päälle. Sitten kun autosta nousee pois, on valmis ottamaan asiat taas positiivisena vastaan :)
VastaaPoistaTästä tulee hullun pitkä kommentti, koska on pakko vielä kommentoida tota ohjelmaa. Mä luin ton kans ja katsoin jotai pätkää. En kestä, että ihmiset on noin sekopäitä. Ja miten moni! Miten ihmeessä se voi olla muilta pois, jos joku ajattelee eri tavalla? Tästä voisin paapattaa vaikka kuinka paljon, mutta taas on vaan todettava, että hohhoo, onpa pikkusieluista ja tiedän heidän saavansa ansionsa mukaan jossain vaiheessa elämää. Se helpottaa, taas. Toivottavasti en vaan ikinä törmää noin epätasapainoiseen ihmiseen ikinä.
jondai onneksi mulla on The Karma vahtimassa, että meitsi pysyy kurissa (; Muuttikohan se Växjöstä mun perässä tänne Helsinkiin.......... ;D
Poistahahahah, se varmaan tuli. Ja siis sehän asuu sun kämpässä, kuten Växjössäkin ;) :D
PoistaMun pitää ottaa Jonna sun neuvoista vaari jos toinenkin.
PoistaMä oon varma, että jokaisella meillä on oma The Karma harteillamme ja välillä se aina muistuttaa, että tee niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän.