Kun Jutta ja puolen vuoden superdieetit loppui, keskiviikkoiltojeni ilo katosi. Nyt olen saanut niihin uutta sisältöä. Kirjoitin viime viikolla muutaman rivin Rakas, sinusta on tullut pullukka -ohjelmasta ja löysin itseni taas tänään tv:n äärestä, kun ohjelma alkoi.
Löydän ohjelmasta yhtymäkohtia myös omaan elämääni. Yritämme käydä Jussin kanssa yhdessä salilla aina kun mahdollista. On paljon kivempaa lähteä, kun toinen lähtee seuraksi, vaikka salilla ei käsi kädessä treenatakaan. Saan Jussilta usein hyödyllisiä treenivinkkejä ja hän yrittää piiskata minusta aina irti parhaan mahdollisen suorituksen, vähän kuin oma henkilökohtainen PT.
Salilla sitten kuitenkin usein hermostun, kun minua neuvotaan. Hyvää tarkoittavat tsemppaukset saavat minun näkemään punaista ja huomaan välillä löystyväni heikoksi, kun Jussi yrittää tsempata minusta parasta irti.
Miksi on niin vaikeaa ottaa vastaan neuvoja siltä omalta läheiseltä?
Olen monesti pohtinut oman PT:n palkkaamista, mutta samaan aikaan harmittaa, etten hyödynnä omasta lähipiiristäni löytyvää osaamista omassa kuntoremontissani. Mihin kaikkeen pystyisinkään, kun imuroisin kaiken sen tiedon, jota useasta tuutista saan? Asennemuutos alkaa nyt!

Jotain samanlaista havaitsin itsessäni pari vuotta takaperin. Kuitenkin kasvoin asian tiimoilta ja käsittelin asian itsekseni. Hyvät neuvot ovat kalliit ja parempi, että ne tulee läheltä ilmaiseksi ;) Se, että joku joka ei ymmärrä mitään asiasta alkaa kuitenkin neuvoa, on ärsyttävää edelleen, mutta osaavaa ihmistä kuuntelen. Se on vain nyt sinunkin huokaistava ja päästettävä minä itse -ajatukset pois päästä ;)
VastaaPoistaOlet niin oikeassa, miksi maksaa neuvoista, joita voin saada myös ilmaiseksi?
PoistaLupaan yrittää parantaa tapani ja ottaa neuvoja vastaan muilta. Ja on tämä toiminut välillä itse asiassa myös toisin päin! :-)