Hyötyliikunnan puolestapuhuja

Kiitos teille ihanille huolesta ja hyvistä vinkeistä. Sari neuvoi minua kääntymään hullujen bodareiden eli pakkotoisto-sivuston puoleen. Kun aikaa on enemmän, pitääkin kahlata tuolta keskusteluja läpi, jos löytäisin tähän inhottavaan ongelmaan avun, tai edes syyn. Tätä asiaa en nimittäin aio lakasta maton alle ja jättää hyödyllistä salitreeniä tekemättä mahdollisen huonovointisuuden takia.

 

Saliharjoittelu kuitenkin sikseen. Ne, jotka minut tuntevat, tietävät, että olen hyötyliikunnan ehdoton puolestapuhuja. Okei, en tunne kovinkaan montaa, jotka olisivat tätä mainiota liikuntamuotoa vastaankaan, mutta silti hyötyliikunta jää mielestäni usein varjoon elämäntapamuutosta pohtiessa. Valitsenko portaat hissin sijaan? Kävelisinkö sittenkin muutaman ylimääräisen bussipysäkin verran? Nappaanko pyörän alleni auton sijaan?

Hyötyliikunnan hyötyjä: (Huomaatteko, kuinka rakastan näitä listoja?)
- Pyöräily säästää usein ainakin kaupungissa aikaa
- Aikaa säästyy myös, kun ei välttämättä tarvitse lähteä enää illalla liikkumaan (toisaalta, miksi heittää hukkaan hyviä alkulämpöjä? ;-))
- Säästyy rahaa
- Peruskunto ja terveys kohenee
- Saa ulkoilmaa
- Voi motivoida myös työ- tai opiskelukavereita
- Ei vaadi suuria ponnisteluja, investointina toki mahdollisesti pyörä, pyöräilykypärä tai uudet kävelykengät, mutta pyöriäkin saa melko huokeasti käytettynä
- Rutinoituu nopeasti (yhtä nopeasti kuin siihen autolla ajoon...)
- Keksi itse parempi syy _________

Olen itse aina pyöräillyt tai kävellyt kavereille ja harrastuksiin, koulumatkoista puhumattakaan. Ne kerrat, kun minut on viety autolla kouluun, on sormilla laskettavissa. Pyörällä liikkuminen oli (ja on) luonnollinen tapa siirtyä paikasta toiseen. Tätä jatkui aina viime vuosiin asti, kunnes vaihdoin paikkakuntaa ja työmatkani venähti yli 60 kilometriin. Tämä on, ainakin minulle, liian pitkä työmatka päivittäin sotkettavaksi.

Niimpä tämä hyötyliikunnan poisjääminen (ja varmasti yhdistettynä kaikkeen siihen muuhun muutokseen) on kerryttänyt painoani useammalla kilolla. Jos ennen liikuin fillarilla tai kävellen viisikin tuntia viikossa, on tämä aika nykypäivänä laskettavissa kymmeninä minuutteina. Tämä ei ole juuri mitään. Samaan aikaan viisi hikiliikuntakertaa viikossa on mielestäni kova tavoite. Jos ennen liikuin liki kymmenen tuntia viikossa, on se määrä tällä hetkellä, parhaimpinakin viikkoina viisi tuntia. Usein se jää tämän alle. Jos syö samaa tahtia kuin ennen ja liikkuu puolet vähemmän, ei tarvitse olla häävikään matemaatikko selvittääkseen yhtälön.

Tätä yhtälöä haluan nyt korjata. Tässä elämäntilanteessani en valitettavasti noihin aikaisemman elämäni hyötyliikuntakertoihin yllä, mutta tämän kevään ja kesän tavoitteeni on lisätä hyötyliikuntaa jälleen jonkinlaiseksi osaksi viikkorytmiäni.

Mites te siellä ruudun toisella puolella - kuuluuko hyötyliikunta osaksi teidän arkeanne ja onko se teille samanlainen sydämen asia kuin se on minulle?

 

Kuvat: Fitspiration

Mainiota, ja liikunnallista viikkoa! Huomenna on viikon ensimmäinen perjantai, jipii!