Sokerihumalaa

Vauhdikas viikko on jälleen takana ja huomaan, että näin sunnuntai-iltana minulta löytyy vihdoin aikaa myös tälle blogille. Viikkoon on sisältynyt töitä, yökyläilyä ja ystävien tapaamista sekä Jussin synttärit. Jussin synttärilahja oli meille molemmille - lentoliput Splitiin heinäkuussa! En malta odottaa. :-)

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut kertoa lomasuunnitelmista vaan palaan itselleni rakkaaseen aiheeseen: sokeriin. Olen tietoisesti yrittänyt vähentää sokerin käyttöä ja erityisesti piilosokerin. Piilosokerilla tarkoitan sitä sokeria, jota on lisätty peruselintarvikkeisiin: mehuun, rahkaan, jugurtteihin yms. Nämä sokerijugurtit ovat kuuluneet ruokavaliooni aina osana "terveellisiä" aamu- tai välipaloja. En ole aiemmin edes maistanut sokeria jugurtin läpi, todennut vain, miten hyvää se onkaan - ja uskonut sen olevan terveellistä.

Pärnussa hotellin aamiaisella ei ollut saatavilla luonnonjugurttia ja söin pitkästä aikaa sokeroitua jugurttia. Ensimmäisen lusikan jälkeen irvistys - huh. Siinä aamupalapöydässä tajusin, että jotain kehitystä tässä sokerin siedätyksessä on tapahtunut. Kuitenkin jo muutamassa päivässä kehitystä tapahtui myös toiseen suuntaan. Viimisenä aamuna jugurtti ei maistunut enää niin sokeriselta. Aloin taas tottua sokerin makuun.

Sokeri on huumetta, josta voi tietoisesti vieroittua. Olen jakanut täälläkin kuvamateriaalia jos jonkinlaisista herkuista enkä missään nimessä voi sanoa olevani täysin sokeriton. Ehei, sokeri kuuluu valitettavasti osaksi ruokavaliotani, mutta pyrin säästämään nämä sokerihetket erikoistilanteisiin. Ennen saatoin päivässä huomaamattani syödä kauhean määrän sokeria, ilman, että edes tajusin sitä syöväni.

Minkälainen suhde teillä on sokeriin? Hallitseeko sokeri elämäänne vai oletteko sokerin herra?

Aurinkoista juhannusviikkoa,
Anni

 

Sokeria, skål!