Annilla ei ole asiaa

Olen ollut koomassa koko viikonlopun. Majailin porukoilla koko viime viikon ja kun vihdoin torstai-iltana pääsin kotiin, teki mieli vain kiukutella ikävää. Perjantai-iltana masistelin, kunnes lauantaina tartuin tuumasta toimeen. Sillä aikaa, kun Jussi teki kevyen 22-tunnin työpäivän, puunasin kotimme niitä nurkkia, jotka viikkosiivoukselta jäävät väliin. Paljon jäi vielä tehtävää, mutta lauantaina rojahdin sänkyyn onnellisen väsyneenä.

Liikuntaa en ole harrastanut viikkoon, työmatkapyöräilyjä lukuun ottamatta. Liekö tässä syy saamattomuuteen? Liikunta on muuten siitä erikoinen asia, että se aiheuttaa melko nopeasti myönteisen kierteen. Kun vauhti on jo päällä, liikkuminen ei vaadi kummoisia ponnisteluja. Mutta odotas vaan, kun se kivi pysähtyy. Mitä pidempään se on paikallaan, sitä varmemmin se alkaa sammaloitumaan. Voisiko joku pyyhkäistä, kun korvantaustani alkavat vihertämään?

 

Kiinnostaa? Naat.