Itselleni koti merkitsee enemmän tunnetta ja henkistä turvasatamaa kuin niinkään niitä tuttuja seiniä. Koti on rakkaiden ihmisten luona, ja se voi sijaita kaukanakin siitä fyysisestä kodista. Toki kaipaan myös niiden omien, turvallisten seinien sisäpuolelle. On ikävä omaa kotia, omaa rauhaa ja omia tapoja toimia.
Olimme eilen viettämässä tyky-päivää ja näin ollen olimme poissa toimistolta. Kun köröttelimme bussilla takaisin päin, mietimme työtoverini kanssa, miten asiat ovat aina niin vaikeita. Lopputulemana ja äärimmäisen syvällisen pohdinnan jälkeen totesimme, että asiat eivät ole vaikeita, ihmiset ovat.
Koin pienoisen valaistumisen tuon keskustelun aikana. Sen sijaan, että valittaisin työmatkaani, minulla on, aikuisena ihmisenä, valta tehdä tuolle asialle jotakin. Voin a) muuttaa lähemmäs työpaikkaani (ja samalla luopua ihanasta, mutta loppujen lopuksi pelkästä (ihanasta) materiasta koostuvasta asunnostamme) tai b) irtisanoutua nykyisestä työstäni ja etsiä työtä jostakin lähempää. Sekä työpaikan vaihtaminen että muuttaminen ovat kuitenkin isoja asioita enkä voi täysin yksin tämmöistä päätöstä tietenkään tehdä. Olen antanut itselleni aikaa vuoden loppuun ja jos en ole tähän mennessä palanut loppuun, on aika tehdä ratkaisu suuntaan tai toiseen. Oman ja ennen kaikkea toisten hyvinvoinnin tähden. Ratkaisu voi myös olla c), d) tai jopa e).

Kuvat: Pinterest







ihana kirjotus, kannustan aina ihmisiä potkimaan itteensä eteenpäin - if you change nothing, nothing will change!
VastaaPoistaolipas jotenki korni kommentti
PoistaSe on vaan totta! Kun äiti tai isi tai sisko tai kaveri tai naapuri ei ole vastuussa sun elämästä, vaan sä itse olet.
Poista