Surun pyyhit silmistäni

Sanompa vaan, että tää viikko on ollut vertaansa vailla. Töissä oli ihan superkiireistä ja teinkin viime viikon aikana ylitöitä ainakin yhden työpäivän verran. Työtehtäviä olisi riittänyt vielä useammallekin päivälle, mutta sitten muistin taas tiimimme moton - ei työ tekemällä lopu.

Kuten kävin täälläkin jo alkuviikosta hyperventiloimassa, oli tietokoneeni laturi mystisesti hajonnut työpäivän aikana. Uutta laturia ei Mr. Beanin mukaan ollut saatavilla lähempää, joten se kulkee nyt etanapostilla Saksasta saakka. Viimeisimmän tiedon mukaan laturin pitäisi olla meillä tiistaihin mennessä. Olen varma, että tässä ehtii mennä vielä monta asiaa vikaan, enkä edes uskalla kirjoittaa niistä tänne...

Torstaina oli puhelimen vuoro. Nappasin puhelimeni työpäivän päätteeksi pöydältä taskuun ja kun pääsin kotiin, ei puhelin enää käynnistynytkään. Ystävällinen nuorimies pakkasi puhelimen perjantaina huoltoa varten ja nyt sitten vain odotellaan, kuinka kauan huollossa mahtaa kestää. Sanonta "menneen talven lumia" ei jostain syystä kuulostanutkaan enää niin hauskalta.

Suunnaton koti-ikävä on piinannut minua koko viikon. Toinen puoliskoni oli Kolilla perjantaihin asti ja majailin suosiolla vanhempieni luona Kouvolassa. Jussi tuli perjantaina iltajunalla Kouvolaan ja tämä lievitti pahinta koti-ikävää.

Muutenkin surkean viikon kruunasi eilen pidetyt hautajaiset. Olen itkenyt viikolla muistopuhetta kirjoittaessani, työpaikalla erästä mulkkua (okei tähän saattoi sekoittua myös pienoista väsymystä ja surua) sekä koko eilisen päivän ja vaikka kuinka yrittäisin, ei minusta irtoa enää kyyneltäkään.

Heräsin tänään auringonpaisteeseen omassa kodissani, oman rakkaani vieressä ja kaikki oli hyvin. Laiska aamu, ei kiire minnekään ja kokonainen päivä aikaa vain olla. Sitä olen tehnytkin: nauttinut ihanasta ulkoilusäästä, kotitöistä (voi kyllä, olen suorastaan kaivannut kotitöitä!) ja parhaan ystäväni seurasta. Tehnyt hyvää ruokaa ja pessyt pyykkiä koko päivän. 

Uudet Sorellit pääsivät tänään testiin ja testi läpäisty kiitettävin arvosanoin.

Joku hykertelee tällä hetkellä siellä ruudun toisella puolella, miten hassulta aurinkolasit näyttävät joka kerta päässäni...

Nyt olo on onnellisen raukea, uusi viikko voi alkaa. Parempaa viikkoa minulle ja teille!