Blogitauolla

Tervehdys ystävät pitkästä aikaa!

Tämä blogi on tuntunut koko kevään riippakiveltä, pakolta, johon pitäisi postailla jotakin. Kuten olette huomanneet, säännöllisyys ja ajankohtaisuus ovat olleet postauksista kaukana. Eipä niitä paljon ole edes ollut. Nyt on aika vetää henkeä ja miettiä, mihin suuntaan haluan blogiani viedä. Todennäköistä on, että aloitan jossain vaiheessa kokonaan uuden blogin.

Nyt kärvistelen vielä muutaman viikon hiljaisessa toimistossa ja sitten pääsen viettämään, toivottavasti, aurinkoisia lomapäiviä.

Kiitos teille kaikille kommentoijille ja lukijoille - palaan asiaan, kun on jotain asiaa.

<3 Aurinkoa!

Kesäkynsin

Olen tainnut täälläkin mainita kynsilakkahulluudestani. Ostin vuosia sitten uv-uunin ja geelilakkoja. Uuni on jo hieman vanhentunut ja lakatkin ovat parhaat päivänsä nähneet. Hoitolassa tehtyyn kestolakkaukseen verrattuna uudet tarvikkeet maksaisivat itsensä muutaman käyttökerran jälkeen takaisin. Mielestäni lakkakerrosten kuivattaminen uunissa on kuitenkin hieman työlästä ja aikaa vievää. Tylsintä on uv-lakan poistaminen. Kestolakkauksen puolesta puhuvat sen kesto - lakkapinta pysyy hyvänä viikkoja. Onpa hoitolassa tehty lakkaus kestänyt reilusti toista kuukautta.

Joka tapauksessa, uuni on jäänyt viime aikoina unholaan ja olen palannut takaisin tavallisten kynsilakkojen pariin. Ilokseni huomasin, että näiden muutaman vuoden aikana tavalliset kynsilakat ovat menneet huimasti eteenpäin. Ostin testaukseen monissa blogeissakin kehuttuja Lumenen geelilakkoja ja täytyy sanoa, että toimii. Lakkapinta on kauniin kiiltävä ja se on pysynyt kohtuullisen hyvin kynsissä.

 

Erityismaininnan haluan antaa myös Maybellinen kynsilakanpoistopurkille, joka on todella näppärä. Värillinen lakka lähti pois muutamalla dippauksella, hileitä piti irroitella hieman enemmän.

 

Onko siellä muita kynsihulluttelijoita? Otan mielelläni vastaan muitakin hyviä kynsilakkavinkkejä.

Toukotöissä

Long time no see. Olen ollut kaikkialla muualla, paitsi täällä blogissa. Nauttinut kesäpäivistä, paiskinut töitä ja etsinyt meille kotia.

Mietimme eilen Jussin kanssa, että kulunut viikonloppu on tuntunut aivan lomareissulta. Pitkiä yöunia, rantaelämää, eväitä rannalla, kirjoja ja ulkona syömistä. Kotona olemme käyneet vain kääntymässä (ja täyttämässä pyykinpesukonetta). Viikonloppuun on mahtunut myös huiketa urheiluotteluita, joista jännittävin on edelleen käynnissä.

 

Tiistai-illan raekuuro

Pitkästä aikaa olo on viikonlopun jäljiltä levännyt. Työkiireet alkavat tästä eteenpäin hieman helpottaa ja ensi viikkokin on sopivasti tynkä. Toivon, että kiireiden helpottamisen myötä myös liikunta alkaisi hiljalleen taas maistua.

Mietitään sitä huomenna - nyt, tsemppiä Suomi!

Ei otsikkoa

Teki mieli tulla käymään täällä blogissa, mutta en oikein keksi, mistä kirjoittaisin. Kerron siis vaihteeksi vaikka kuulumisia.

Jussi oli eilen nilkkaleikkauksessa. Olen ollut tämän päivän etätöissä omaishoitajana kotona ja tuntuu, että seinät kaatuvat niskaan. Kipulääkepöllyissä oleva mies ei ole varsinaisesti se kaikkein seurallisin kaveri. Samaan aikaan auttavan käden pitäisi kuitenkin olla inahduksen päässä. Älkää käsittäkö väärin. Autan mielelläni rakasta puolisoani, mutta teen itsestäni samalla rasittavan marttyyrin, joka ei voi poistua kotoa muualle kuin ruokakauppaan tai apteekkiin. Voisin hyvin lähteä lenkille tai hakea joogamaton auton takakontista ja tehdä kotona edes jonkunlaisen treenin. Mutta enpä tee.

Tänä keväänä stressi-Anni on nostanut taas päätään. Stressi-Anni syntyi 2,5 sitten Kotkaan muuton yhteydessä. Stressiä seurasi apaattinen haahuilija. Nyt tunnen tätä samaa apatiaa, enkä jaksa tehdä asialle oikein mitään. On helppo lähteä liikkumaan, kun joku pyytää seuraksi. Mutta kun lähin lenkkiseura on 50 kilometrin päässä ja kotona seurana on rampa kaveri, on helpompi jäädä kotiin seuraksi. Ja tehdä ruokaa, tai syödä keittiön kaappiin ostettuja minttusuklaapatukoita.

Opettelen olemaan itselleni armollinen. Uskon, että vielä tulee se aika, kun ei tarvitse stressata oman kodin löytymisestä, vaan voi keskittyä ainoastaan olemiseen. Ja omaan napaansa.

Miten sinä saat kiven taas pyörimään, kun tuntuu, että se on paksun sammaleen peitossa? Mistä ammennat voimaa arkeesi?

Taikinasta teräkseksi -nettivalmennus

Vinkkasin teillekin Optimal Performancen Taikinasta teräkseksi -nettivalmennuksesta vajaat kolme viikkoa takaperin. Tästä haluttiin kuulla lisää (tai ainakin Sari halusi), joten täältä pesee.

Olen hieman pahoillani siitä, että kolmen viikon valmennus sattui juuri muuton yhteyteen. Omalta osaltani valmennus on mennyt hieman ohi kaiken kiireen keskellä, mutta olen kopioinut ohjeet talteen ja toivon, että niistä jäisi jotakin käteen tulevaisuutta ajatellen. En ole osallistunut koskaan Fitfarmin nettivalmennuksiin, mutta ymmärtääkseni paketin tilannut saa rahaa vastaan treeniohjelman ja ohjeet oman ruokavalion suunnitteluun. Optimal Performancen valmennus ja periaatteet muutenkin ovat lähtökohdiltaan täysin erilaiset.

Kolme viikkoa on lyhyt aika mihin tahansa valmennukseen, mutta näiden kolmen viikon aikana ei ollut tarkoituskaan saada aikaan huimaavia painonpudotustarinoita, vaan ohjata ihmisiä ajattelemaan ja pohtimaan omia toimintatapoja hieman syvällisemmin.
Olisi varmasti jo tekijänoikeuksien vastaistakin kopioida tänne valmennuksen ohjeita kokonaisuudessaan, mutta alla muutamia hyviä vinkkejä, joita valmennuksesta jäi mieleen:

 
- Proteiinipitoinen aamupala pitää näläntunteen poissa parhaiten.
- Syö proteiinia joka aterialla n. 20 g eli oman kämmenen verran. Miehet voivat tuplata määrän.

- Tutkijat ovat havainneet, että kun pyritään tekemään vain yksi muutos kerralla, tapa jää arkeen seuraavan vuoden ajaksi noin 80 % todennäköisyydellä. Kaksi tapaa ja todennäköisyys on 35 %, kolme ja sitä useampi tapa toteutuu 5 % todennäköisyydellä. Kun tekemisestä tulee tapa, voi siirtyä seuraavaan muutokseen.
- Aseta mitattava tavoite ja seuraa tavoitteen toteutumista esimerkiksi taulukoin.
- Tee joku asia aina hieman paremmin kuin edellisenä päivänä: lisää painoja treenatessa tai proteiinia ateriallesi.
- Jos syöt epäterveellisesti tai jätät treenin väliin, so what? Valinnat epäonnistumisen jälkeen määrittävät jatkon suunnan.

- Fyysinen hyvinvointi = ravinto, liikunta, lepo ja stressinhallinta
- Uni, lepo ja stressinhallinta on tärkein perusta, jonka päälle voi rakentaa oikeanlaista syömistä ja liikkumista. Jos et nuku riittävästi, stressihormonien eritys lisääntyy. Stressin kourissa vellova kroppa saa sinut valitsemaan hiilihydraatti- ja rasvapitoisempia ruokia kuin valitsisit hyvin levänneenä. Kyse on aivokemioista ja fysiologiasta, ei itsekurisi puutteesta.

Näiden vinkkien lisäksi olen napannut talteen treeniohjelman kotiin ja salille.

Onko siellä muita, jotka osallistuivat nettivalmennukseen? Mitä valmennuksesta jäi teille käteen?

Brunssilla

Brunssit ovat kalskahtaneet aina omaan korvaani hienostelulta. Aina siihen saakka, kunnes järjestimme ystävälle synttäribrunssin ja tuo hienosteluhetki ruuan ja ystävien parissa sai minut välittömästi puolelleen. Olemme varanneet huomiseksi vappupäiväksi brunssin ravintolassa, mutta alla muutamia ruokavinkkejä kotona järjestettävään brunssihetkeen.

 

Cosmopolitan wrap:

Kehuin jo aikaisemmin Cosmopolitan-salaatista tehtyjä wrapeja. Tällä kertaa täytimme wrapit savulohella ja tsatsikilla. Huuhdeltujen salaattilehtien väliin voi laittaa kuitenkin mitä vain oman maun mukaan. Täytteeksi käy kalan lisäksi esimerkiksi salsakastikkeella maustettu jauheliha, broileri, naudanliha, possu tai erilaiset kasvishöystöt. Väliin voi pilkkoa tomaattia, kurkkua, sipulia tai vaikkapa juustoa. Tsatsiki toimi wrapissa raikkaana kastikkeena. Itse laitoin tsatsikiin raastettua kurkkua, turkkilaista jugurttia, hieman juoksevaa hunajaa, mustapippuria, ripauksen suolaa ja sokeria sekä muutaman valkosipulinkynnen.

 

 

Katkaraputäytteiset kananmunat:

Äitini oli ostanut brunssia varten valmista katkarapusalaattia kauppahallista, joten en tiedä, mitä salaatti sisälsi. Veikkaisin, että majoneesilla, katkaravuilla, tillillä ja dijon-sinapilla voisi saada vastaavanlaisen lopputuloksen. Täytetyt kananmunat on kuitenkin superhelppo tehdä, jos ostaa valmista katkarapusalaattia. Keitä kananmunat ja halkaise ne (pitkittäissuunnassa, niin pysyvät jopa pystyssä, terv. blondi) ja annostele katkarapusalaatti päälle.

 

 

Pekoni-sipuli-paprika -munakas

Tätä melko ruokaisaa brunssia täydensi munakas, johon laitoin pekonia, punasipulia ja paprikaa. Paistoin silputtuja aineksia pannulla ehkä n. 10 minuuttia, kunnes paprikat ja sipulit olivat pehmenneet ja saaneet hieman väriä pintaan. Sitten kananmunat päälle ja annoin munakkaan kypsyä pannulla kannen alla toiset 10 minuuttia. Lopuksi maustoin munakkaan suolalla ja pippurilla.

 

Onko brunssi sinun mielestäsi jees vai nou ja mikä on sinun brunssipöytäsi lemppari?

Olen hengissä, koska kirjoitan tätä?

Olemme tehneet muuttoa koko viime viikon ja luulen olevani hengissä muuttourakan jäljiltä. Kun lauantaina rojahdin sänkyyn uudessa tilapäiskodissamme, melkein tuuletin. Olin varma, että on sunnuntai ja pääsen maanantaina töihin "lepäämään". Toisin kävi ja sunnuntaina sama ralli jatkui. Nyt on kuitenkin vanha koti siivousta vaille valmis luovutettavaksi ja uuden kodin metsästys jatkuu. Onneksi meillä on kuitenkin majapaikka, eikä tarvinnut muuttaa sillan alle.

Kone käy sokerilla - not. Voisin palata Taikinasta teräkseksi -valmennukseen, kun saan tämän oman elämäni jonkinlaiseen ruotuun.

Vinkki: Taikinasta teräkseksi -nettivalmennus

Pikainen vinkkaus teille, jotka kiinnostuitte hehkuttamastani Kaisa Jaakkolan kirjasta Hormonitasapaino. Kaisa Jaakkolan yritys Optimal Performance Oy tarjoaa ilmaisen kolmen viikon nettivalmennuksen ja valmennus on alkanut tänään. Mukaan pääsee käsittääkseni edelleen ja rekisteröityä voi täällä.

Olen itse mukana valmennuksessa. Katsotaanko saako elämäntaparemontti tästä taas kaivattua uutta boostia.

 

Pst. Palailen viikonlopun joogakurssin antimiin, kun ennätän!

Cosmopolitan wrap

Cosmopolitan wrapit eivät liity naistenlehtiin tai alkoholiin, vaan wrappeihin, joissa vehnä- tai maissiletun sijaan täytteet kääritään Cosmopolitan-salaatinlehden väliin. Cosmopolitan salaatti on rapeaa ja makeaa ja lehdissä on makua paljon enemmän kuin teollisissa tortillalettulärpäkkeissä.

Olin pokkaamassa pääpalkintoa, kun surkeimpien bloggaajien palkinnot jaettiin, sillä en ehtinyt ottaa kuvia näistä wrapeista ennen kuin ne olivat kadonneet parempiin suihin. En ole vielä sisäistänyt tätä bloggaamisen ideaa: kuvaa kaikkea, sillä koskaan ei voi tietää, mikä päätyy blogiin asti.

Minulla ei siis ole herkullisia lähikuvia näistä Cosmopolitan wrapeista, mutta jos ketään lohduttaa, laitan tähän postauksen kuvakaappauksen Googlen kuvahausta.
Itse laitoin wrapien täytteeksi jauhelihaa, raejuustoa, sipulia, tomaattia ja ranskankermaa, mutta vain oma mielikuvitus on rajana, kun täytteitä arpoo. Seuraavana päivänä tähteeksi jääneet salaatinlehdet saivat täytteeksi savulohta ja tsatsikia.

Ensimmäisen kerran söin Cosmopolitan wrapeja ystäväni syntymäpäivillä ja ajatus näiden wrapien tekemisestä on kytenyt sen jälkeen mielessäni. Ehkä seuraavalla kerralla wrapit päätyvät myös kameran muistikortille asti, jos maltan.

Flunssan kourissa kärvistellään täällä edelleen, mutta onneksi ruoka tuo lohtua kurjaan oloon.

Huhtikuun tervehdys

Iltaa pitkästä aikaa ja pahoittelut, että blogi on jäänyt viime viikkoina taka-alalle.

Muutamassa viikossa on tapahtunut huimasti kaikenlaista, päällimmäisenä kuun lopussa häämöttävä muutto. Mihin me sitten muutamme?  Hyvä kysymys, ei hajuakaan. Saimme oman kotimme vihdoin myytyä emmekä ole löytäneet tilalle uutta asuntoa. Luotan kuitenkin siihen, että asiat järjestyvät jotenkin - ne järjestyvät aina.

Olen pian 2,5 vuotta ajanut päivässä 125 kilometrin matkaa ja nyt päätimme muuttaa takaisin Kouvolaan lähemmäs työpaikkaani. En olisi koskaan uskonut tätä sanovani, mutta olen tästä muutoksesta todella onnellinen. Kotka on ihana kaupunki, mutta en koskaan kotiutunut sinne. Harmi, että kotia ei voi siirtää paikkakunnalta toiselle, mutta kuten ovikranssissammekin lukee - Home is where your heart is. Ja minun sydämeni on rakkaiden ystävien ja perheen luona täällä tunkkaisessa betonilähiössä.

Stressin lisäksi (vai siitä johtuen?) olen siitepölyallergia-antibiootti-flunssakierteessä ja tuntuu, että pään sisällä ei pyöri tällä hetkellä muuta kuin sahanpurua ja limaa. Eikä ehkä tarvitsekaan. Painelen nyt vällyjen väliin katsomaan Satuhäitä.

Mielenrauhaa etsimässä

Olen ilmoittautunut joogan alkeiskurssille. Kurssi on muutaman viikon päästä ja odotukset kurssista ovat korkealla. Olen täälläkin kuuluttanut, että kaipaisin uutta harrastusta. Tällä hetkellä salilla käyminen on jäänyt ja lenkkeilykin on lähinnä siitepölyn yskimistä keuhkoputkista.

Kevät on ollut melko stressaavaa ja kaipaisin harrastusta, jossa voisi heittää aivot narikkaan ja mieli lepäisi. Tai ylipäätään jotain harrastusta, jotta työpäivän jälkeen tulisi edes poistuttua kotoa.

Olen lukenut useana iltana Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino-kirjaa ja kirja on vienyt minut mukanaan. Voisin referoida tänne koko kirjan, mutta se ei yli 300-sivuisen kirjan kohdalla olisi välttämättä kovin mielekästä. Kehotan teitä kuitenkin lukemaan kirjan itse. Olen itse lukenut kirjaa kuin raamattua. Kirjasta löytyisi varmasti myös aihetta kritiikkiin, mutta itse olen niin vakuuttunut ja kokenut pitkästä aikaa oivalluksen hetkiä, etten löydä kritiikille sijaa.

Miten tämä kirjan ylistyspuheenvuoro sitten liittyy joogaan? Kirjassa Jaakkola kuuluttaa rentoutumisen tärkeyttä. Jotta kehon stressihormonit laskisivat päivän aikana edes hetkellisesti, on tärkeää varata aikaa rauhoittumiselle. Toivon, että löytäisin joogasta harrastuksen, jonka parissa voisin unohtaa kaiken muun, elää hetkessä ja vain nauttia kehon rääkkäämisestä.

Onko siellä joogaan hurahtaneita? Löytyykö teiltä jotain neuvoja untuvikolle? Oma joogakokemukseni kun rajoittuu vain ryhmäliikuntajoogaan ja veikkaan, että oikea astanga-jooga on hieman erilaista.

Meksiko, osa 4: Cozumel ja Chichen Itza

Jos sinua kyllästyttää nämä Meksiko-aiheiset postaukset, lupaan, että tämä on viimeinen.

Cozumel
Jussin vanhemmat olivat parhaillaan Meksikossa lomalla, kun ilmoitimme, että me tulemme perästä päin ja lennämme samalla lennolla takaisin Suomeen. He olivat Cozumelin saarella, joka oli lauttamatkan päässä suositusta Playa del Carmenin lomakohteesta. Niimpä eräänä päivänä nousimme paikallisbussiin ja suuntasimme vierailulle.

Vuokrasimme Cozumelilla Jeepin, jolla ajelimme saaren halki. Saari oli melkoinen jenkki- ja kanadalaisturistien rysä ja satamassa oli toinen toistaan suurempia risteilyaluksia. Koralliriutat ovat kuulemma Cozumelilla Meksikon parhaat, joten kun sadekuuro meni ohitse, nousimme veneen kyytiin ja lähdimme snorklaamaan koralliriutoille.

No missä ne kuvat sitten niiltä riutoilta ovat? No ne ovat vielä appiukkoni kamerassa enkä ole saanut aikaiseksi pyytää niitä itselleni. Lupasin, että tämä on viimeinen reissupostaus, mutta jos kuvat ovat jostain syystä tajuttoman upeita, pyörrän lupaukseni ja teen snorklausreissusta vielä oman kuvapostauksen.

En ole koskaan snorklannut koralliriutoilla, joten kokemus oli upea. Värikkäitä kaloja ja merikilpikonnia (!) ja pieni adrenaliinipiikkivalmius haiden varalta. Onnekseni (tai harmiksi) emme nähneet haita. Olisin luultavasti saanut halvauksen, jos olisimme nähneet hain, mutta olisihan se ollut kokemuksena mieletön. Ellei olisi itse joutunut päivälliseksi.

Meillä oli hyvä opas, joka uitti meitä ehkä noin puolen tunnin ajan riutalta toiselle. En osaa sanoa tarkalleen, paljon aikaa kului, sillä ajantaju katosi vedenalaista maailmaa seuratessa. Mahtava kokemus, vaikkei kuulemma vedä vertoja Punaisenmeren riutoille. Pitää joskus käydä katsastamassa nekin. Ja suuret valliriutat Australiassa...

Chichen Itza
Reissun kolmas retki sijoittui Chichen Itzaan, joka on noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Cancunista. Chichen Itza on vanha mayojen rakentama kaupunki, jota on kaivettu esiin 1900-luvun alusta lähtien. Kaivaukset jatkuvat käsittääkseni edelleen.

Chichen Itza valittiin vuonna 2007 maailman uusien seitsemän ihmeen joukkoon enkä ihmettele.

 

 

Wikipedia-faktaa:
El Castillo eli Kukulcánin pyramidi hallitsee aluetta keskeisellä paikalla. Paikalle rakennettiin temppeli jo noin 800 jaa., mutta nykyinen 25 metriä korkea porraspyramidi on tolteekkien aikakaudelta. Pyramidi on oikeastaan kivestä rakennettu mayalainen kalenteri. Porraskäytävä jakaa sen yhdeksän tasoa kahtia, jolloin saadaan luku 18 – kalenterivuodessa oli kahdeksantoista 20-päiväistä kuukautta. Neljässä porraskäytävässä on jokaisessa 91 askelmaa, kun lasketaan ylätaso mukaan saadaan 365 – vuoden päivien lukumäärä. Pyramidin jokaisella fasadilla on 52 litteää paneelia, jotka merkitsevät 52 kalenterikierron vuotta.
Joka kevät- ja syyspäiväntasaus maalis- ja syyskuussa alueelle kerääntyy paljon väkeä, koska silloin auringonvalon osuessa pohjoisen porraskäytävän sivulle, se muodostaa näkymän kiemurtelevasta käärmeestä (käärmeen päät on kaiverrettu portaikon alapäähän).

 

Ei, alueella ei tarvinnut olla huivi päässä, mutta oli aivan tajuttoman kuuma!

Ostimme Chichen Itzan matkan turistimatkojen myyjältä ja se oli virhe. Olisimme päässeet suoraan omatoimisesti bussilla paikalle ja aikaa alueella olisi jäänyt paljon enemmän. Jussin mukaan maya-kaupunki on 15 kilometriä pitkä ja me näimme tästä vain pintapuolen. Upea kokemus silti ja oppaan kertomat tarinat mayojen julmuuksista, mutta ennen kaikkea viisaudesta, saivat minut haukkomaan henkeä. Maya-kulttuurista pitää ehdottomasti lukea enemmän.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä maanalaiseen jokeen uimaan. Tämäkin paikka oli upea, mutta myös aivan täynnä ihmisiä.

Päällimmäisenä reissusta jäi mieleen tekemämme retket. Viikko on lyhyt aika uudessa kaupungissa, mutta mielestäni siitä saa huomattavasti enemmän irti, kun kiertelee eri paikoissa eikä käytä lomaa pelkästään auringossa makaamiseen. Me teimme sitäkin ja rusketus on häipynyt jo aikapäiviä sitten, mutta muistot retkistä säilyvät ikuisesti.

Meksiko osa 3: Isla Mujeres

Kuten taisin jo mainita, teimme matkan aikana reissuja lähialueille. Teimme kaikkiaan kolme matkaa: Isla Mujerekselle, Cozumelille ja Chichen Itza -mayakaupunkiin. Tämä postaus käsittelee Isla Mujerksen saarta.

Isla Mujeres on pieni saari, jonne pääsee näppärästi Cancunista lautalla. Vuokrasimme satamasta golfkärryn, jolla huristelimme saaren ympäri. Tämä golfauton vuokraaminen on ilmeisesti jonkunlainen tapa saarella, sillä kärryjä oli liikkeellä valtavasti.

 

Emme olleet ottaneet kauheasti selvää saaresta etukäteen, joten menimme sinne, minne nokka näytti ja "eksyimme" vahingossa kilpikonnien "tutkimus"laitokselle. En tiedä, kuinka virallinen tutkimuslaitos oli kyseessä, sillä kilpikonnien elinolosuhteet eivät olleet mairittelevat. Toivon todella, että kilpikonnat siirretään päivän päätteeksi kaakelialtaista johonkin muualle. Piha-altaassa oli kilpikonnien lisäksi kaloja ja jopa hai. Pääsymaksu laitokselle oli muutaman euron luokkaa.

Kilpikonnafarmin jälkeen jatkoimme matkaa saaren eteläkärkeen, nautimme kookosmaitoa suoraan tuoreista kookoksista, kävelimme luonnonrannoilla ja kävimme syömässä kivassa ravintolassa, josta oli mahtavat näkymät Karibianmerelle. Bongailimme delfiinejä, jotka paljastuivat tarkemmalla silmäyksellä harppuunakalastajiksi.

 

Jos olisimme yöpyneet eri paikoissa, olisin varmasti viihtynyt Isla Mujereksella pidempäänkin. Pienessä kylässä pystyi aistimaan rennon karibialaisen tunnelman.