Mielenrauhaa etsimässä

Olen ilmoittautunut joogan alkeiskurssille. Kurssi on muutaman viikon päästä ja odotukset kurssista ovat korkealla. Olen täälläkin kuuluttanut, että kaipaisin uutta harrastusta. Tällä hetkellä salilla käyminen on jäänyt ja lenkkeilykin on lähinnä siitepölyn yskimistä keuhkoputkista.

Kevät on ollut melko stressaavaa ja kaipaisin harrastusta, jossa voisi heittää aivot narikkaan ja mieli lepäisi. Tai ylipäätään jotain harrastusta, jotta työpäivän jälkeen tulisi edes poistuttua kotoa.

Olen lukenut useana iltana Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino-kirjaa ja kirja on vienyt minut mukanaan. Voisin referoida tänne koko kirjan, mutta se ei yli 300-sivuisen kirjan kohdalla olisi välttämättä kovin mielekästä. Kehotan teitä kuitenkin lukemaan kirjan itse. Olen itse lukenut kirjaa kuin raamattua. Kirjasta löytyisi varmasti myös aihetta kritiikkiin, mutta itse olen niin vakuuttunut ja kokenut pitkästä aikaa oivalluksen hetkiä, etten löydä kritiikille sijaa.

Miten tämä kirjan ylistyspuheenvuoro sitten liittyy joogaan? Kirjassa Jaakkola kuuluttaa rentoutumisen tärkeyttä. Jotta kehon stressihormonit laskisivat päivän aikana edes hetkellisesti, on tärkeää varata aikaa rauhoittumiselle. Toivon, että löytäisin joogasta harrastuksen, jonka parissa voisin unohtaa kaiken muun, elää hetkessä ja vain nauttia kehon rääkkäämisestä.

Onko siellä joogaan hurahtaneita? Löytyykö teiltä jotain neuvoja untuvikolle? Oma joogakokemukseni kun rajoittuu vain ryhmäliikuntajoogaan ja veikkaan, että oikea astanga-jooga on hieman erilaista.