Haaste: Viimeinen viikko käynnissä

Minun oli palattava aiempiin postauksiin ja laskettava: kyllä, eilen käynnistyi viiden viikon haasteen viimeinen viikko ja se tarkoittaa sitä, että vielä (enää) on tämä viikko aikaa kiristellä. Asetin tavoitteekseni -2 kg. Palaan viikonloppuna asiaan, miltä tuo tavoite tuntui ja ennen kaikkea, saavutettiinko se.

Toisella haasteviikolla käynnistyi Lihaton lokakuu -kampanja, jota itse sovelsin ja sovellan lihattomampana lokakuuna. Olen pitänyt vähintään yhden kasvisruokapäivän viikossa ja vähentänyt punaista lihaa ja broileria - eikä entinen lihansyöjä-minäni ei ole moksiskaan. Kala ja katkaravut, herkulliset juustot ja pähkinät ovat tuoneet ruokiin maukkaita vivahteita. En kyllä ole koskaan sylkenyt lasiin pihvilautaselle, enkä tee niin jatkossakaan, mutta reseptejä on maailma pullollaan, kun jaksaa nähdä hieman vaivaa, eikä valmistaa sitä ainaista spagetti-bolognesea.

Kävin viime viikolla verenluovutuksessa ja hemoglobiinini oli laskenut kymmenen yksikköä heinäkuusta. Voisiko tämä johtua tästä lihattomammasta ruokailusta vai olinko vain kesällä tankannut rautaa poikkeuksellisen paljon? Hemoglobiinini on siis edelleen todella hyvä naiseksi enkä ole tästä huolissani. Tämä herätti vain minussa ajatuksia, kuinka nopeasti erilainen ruokavalio alkaa vaikuttamaan kehossa... Erityisesti ne positiiviset vaikutukset.

Nämä "muutokset" elintavoissa yleensä unohtuvat muutaman päivän jälkeen, mutta entä jos sinnittelisikin vielä muutaman päivän enemmän? Eikö olekin kamala ajatus, että ne tulokset olisivat olleet (ja olisivatkin!) saavutettavissa, aivan käsiesi ulottuvilla, mutta sitten oletkinlähtenyt viime hetkellä takaisin päin. Sillä hetkellä hetkellinen (ja todellakin hetkellinen) nautinto valtaa mielen ja se paras palkinto kummittelee enää haaleana mielessä. Kun tämä hetkellinen tyydytys on täytetty, ajatus kirkastuu taas ja se kaikkein arvokkain palkinto on siirtynyt taas hieman kauemmaksi.

Olen itse mestari tässä, joten tiedän, mistä puhun. En ole kuitenkaan luovuttanut, vaan saavutan tätä palkintoa hitaasti, tosin useampien ylimääräisten lenkkien kautta. Jonain päivänä saan sen palkinnon kiinni ja onnittelen itseäni, voittajaa.

Sunnuntaina, kun tämä viiden viikon haaste loppuu, jatkuu taas se elämän mittainen haaste - parempi minä. Se ei lopu koskaan.