Harmi, kun en ymmärtänyt kuvata ruokiani, sillä eilisen aikana syömäni ruuat eivät todellakaan kalvenneet lihaisampien rinnalla. Listalle mahtui muun muassa salaattia, kasvistäytteistä uuniperunaa, juustolla ja kasviksilla täytetty croisant sekä sienipiirasta ja lasillinen punaviiniä. Ruokavalio ei ollut sieltä terveellisimmästä päästä, mutta pääsinpä tutustumaan ihaniin makuihin.
Ehdottomat kiellot eivät sovi minulle, sillä alan usein protestoimaan näitä itse itselleni asetettuja kieltoja vastaan. Lopputulemana näytän itselleni keskisormea, repsahdan ja poden morkkista. Olen huomannut, että kun en varsinaisesti kiellä itseltäni mitään, ei morkkiskaan ole niin valtaisa. Morkkistakin toki aina välillä tarvitaan. Jos olen syönyt epäterveellisesti, keho ja mieli voivat huonosti. Silloin on peiliin katsomisen paikka. En koe epäonnistuneeni, mutta kyllä, olen tehnyt itselleni hallaa ja se surettaa. Epäonnistumisen tunne on kuitenkin niin kurja, että ponnistelen mieluummin kuiville lievästä pettymyksestä kuin syvältä itseinhon syövereistä. En voi vaikuttaa menneeseen, mutta voin tehdä parempia valintoja jatkossa.
Opinnäytetyötä pakertaessani työn tilaaja ja samalla myös silloinen esimieheni sanoi minulle:
"Anni, 80 prosentin suoritus riittää. Aina löytyy hiottavaa ja viilattavaa, työtä voisi jatkaa loputtomiin. Johonkin on kuitenkin vedettävä se viimeinen raja, merkittävä piste työn päättymisen merkiksi."
Opparia tehdessäni annoin 80 prosenttia itsestäni ja työn arvosana oli 4. Antamani panos ja saamani tulos olivat siis sopusoinnussa. Siinä elämäntilanteessa, kun työ vei 40 tuntia viikosta ja matkustukseen töihin ja kotiin julkisia kulkuneuvoja käyttäen kului 15 tuntia, tulos oli riittävä.
Tätä 80 prosentin sääntöä olen yrittänyt noudattaa muutenkin elämässä. Jos syön 80-prosenttisesti hyvin, ei 20 prosentin repsahdus ole niin vaarallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti