Lihattomampi lokakuu

Tänään alkoi Docventuresin Rikun ja Tunnan isännöimä Lihaton Lokakuu -kampanja. Kun kuulin kampanjasta ensimmäisen kerran, tunsin piston sydämessäni. En halunnut edes tietää kampanjasta enempää, sillä olen lihansyöjä henkeen ja vereen. Jopa terveydenhoitaja sanoi kerran hemoglobiinimittauksen jälkeen, että sitä lihaa ei tarvitse ihan joka päivä syödä... Lihansyönnistä tuli opiskeluaikoina jopa pieni vitsi.

Syön siis lihaa ja varmasti kaiken mittapuun mukaan liikaa. Syöpäjärjestöt suosittelevat 300 gramman viikoittaista lihamäärää, mutta kohtuuden sijaan suomalaiset syövät lihaa keskimäärin 200 grammaa päivässä. Keskivertosuomalainen ahtaa siis vuoden aikana lihaa napaansa 78 kiloa. Tämän lihamäärän tuottamiseen kuluu vettä noin PUOLI MILJOONAA LITRAA. Näiden lukujen jälkeen suihkuhanan sulkeminen shampoon levityksen aikana tuntuu melkoisen pieneltä.

Riku ja Tunna eivät kuitenkaan lyttää meitä lihansyöjiä, vaan haluavat kannustaa. Jo yksikin kasvisruokapäivä viikossa on hyvä alku. En itse osallistu tähän tapahtumaan Facebookissa (jossa oli aamupäivällä jo huimat 26 600 jäsentä!), mutta olen ehdottomasti kampanjan tukijäsen ja aion vähentää lihaa lautaseltani. Ehkä intoudun jopa pitämään lihattomia päiviä.

Tätä postausta kirjoittaessani tajusin jälleen jotain tärkeää. Syy, miksi en saavuta tavoitteitani on se, etten koskaan lähde sataprosenttisesti mukaan mihinkään. Miksi en olisi voinut lähteä tähän lihattomuuteenkin mukaan täysin spontaanisti? Ajattelen, etten pysty kuitenkaan. Ja en pystykään, koska oma mieleni sallii nämä lipsahdukset kuitenkin.

Terv. (Joskus hamassa tulevaisuudessa toivottavasti) tuleva curling-äiti