Se aika vuodesta

Taas on se aika vuodesta, kun keksin satakunta parempaa syytä olla kotona kuin lähteä liikkeelle ja liikkumaan. Laiskottelu on välillä ihan hyvästäkin, mutta kun laiskotteluputki ei meinaa katketa millään, alkaa jo huolestuttamaan. Kun kotona on niin paljon kivempaa, palelee ja nälättää, pyykkiä pitäisi pestä ja eihän liikkumaan voi täydellä vatsallakaan lähteä. Niimpä niin.

Itselläni tähän laiskotteluun liittyy erittäin vaarallinen lieveilmiö nimeltään nettishoppailu. Eksyn aina tylsyyksissäni nettishoppailemaan. Ladon ilman järjen hiventä ostoskoriin toistaan turhempia (ja ihanampia!) vaatteita ja asusteita. Yleensä järkiinnyn kuitenkin siinä vaiheessa, kun ostoskorin saldo on niissä lukemissa, että loppuvuosi menisi makaroni-linjalla. Kun sitten suljen tämän ostoskorin (en siis huom. vie ostoksia kassalle saakka), mietin, että tähänkin kulutin aika monta tuntia elämästäni. Kehtaankin valittaa, kun ei aika meinaa riittää mihinkään. No tässä minäkin taas tästä paasaan, taustalla auki monta verkkokauppaa.

Viikonlopun Helsinki-vierailulla ystäväni esitteli kirpputorilta tekemiään löytöjä. Toinen ystäväni oli löytänyt Henri Lloydin tikkitakin kirpputorilta muutamalla kympillä. Muutama kymppi satojen eurojen takista! Miksi en itse koskaan löydä mitään, marisen. Voisin vaikka löytääkin, jos joskus kävisin kirppiksillä.

Niimpä kahden viimeisen päivän aikana olen seuraillut Facebookin erilaisia kirppisryhmiä, josko itsekin voisin tehdä hyviä löytöjä. Tänään laitoin yhden huivin tilaukseen. Katsotaan, kun huivi saapuu perille, oliko se hyvä ostos vai täysi fiasko. Hyvä kunto kun voi tarkoittaa itselle toista ja toiselle jotain aivan muuta.

Ilmoitusten seuraaminen tuottaa välillä myös hupia. Kun ihmiset esimerkiksi myyvät 299 euroa maksanutta, "vähän käytettyä" takkia 250 eurolla. Pieleen menneet ostokset ovat ilman muuta kurjia ja olen niitä itsekin tehnyt, mutta tyhmästä päästä kärsii valitettavasti myös oma lompakko.

Kirpputorit ovat parhaassa tapauksessa upeita aarreaittoja, mutta ne ovat myös ekologisia ja taloudellisia vaihtoehtoja ostosten tekemiseen. Toisaalta tuohon ekologisuuteen liittyy myös kääntöpuoli. Kirpputorit ovat täynnä kerran tai pari käytettyjä halpaketjuiden vaatteita. (Toinen puoli on sitten ne henkkamaukan nyppyiset, kainaloista keltaiset ja hieman reikäiset viiden vuoden takaiset trikoopaidat, jotka ovat myyjän mielestä vielä IHAN HYVÄSSÄ kunnossa kirpparille vietäväksi.)

Joka tapauksessa, kirppareista on tullut hyvän omantunnon vaatekaatiksia. Voi huoletta ostaa biletopin yksiä juhlia varten, koska "voihan paidan aina myydä kirpputorilla". En itse ole tässä muita parempi, mutta virheostoksista viisastuneena yritän ostaa vaatteita, jotka kestävät tyylinsä puolesta aikaa, mutta ovat myös laadultaan pitkäikäisiä. Alleviivauksena vielä: kallis hinta ei automaattisesti tarkoita laatua. Yhtä lailla myös halpisvaatteet voivat olla laadukkaita.

Tästä tulikin mieleeni, että vaatekaappini odottaisi syyssiivousta. Mutta ennen kun jaksan sen aloittaa, voisi vielä hetken selata, jos tekisi hyviä löytöjä ;-)